Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

surun vuosi

Moikka kaikki!

Kiitos surusyksy kirjoituksestasi. Se sai minut vallan kyyneliin. Järjellä ajateltuna olen kuvitellut asioiden menevänkin osapuilleen niin mutta tunnepuoli huutaa apua. Joulu meni jotenkin pinnistellessä mutta uuden vuoden aatosta kaikki muuttunut. Ne yksinäiset hetket rakettien paukkuessa sai taas muistamaan sen puolikkaan olon. Siinä hetkessä oli jotain mikä ilmeisesti laukaisi todellisen suruajan, vaikka mieheni kuolemasta onkin "jo"kaksi kuukautta. Ehkä aika tähän asti on mennyt asioiden ja joulun järjestelyssä. Nyt alkaa sitten se todellinen arki, jossa mennään pieniä ja tuskaisia hetkiä kerrallaan. Nyt on edessä perunkirjoitus. Sai itsestäni irti tilattua ajan sen aloittamiseen. Kaikki asiat jotka niin sanotusti "hävittävät" hänet täältä meidän luota tuntuvat todella raskailta. Ja niitä asiota on vielä paljon.
Erikoisin tunne on ehkä se että ei osaa ajatella huomista edes tulevan. Enemmän pelkää elämää kuin kuolemaa. Ihan kuin odottaisi sen tulevan kohtapuoleen omalle kohdalle.
Nyt on mukaan tulleet myös loppuajan sairaudesta johtuvat painajaiset. Olen miettinyt myös ammattiapua jos tilanne pahenee.
Joskus taas on ihana vaan käpertyä sohvaan kun siinä saa ikäänkuin olla luvan kanssa. Ei saa vaatia itseltään liikaa, aika, joka on äärimmäisen pitkää ehkä meitä joskus auttaa.
Sellaista kuuluu mulle näin vuoden alussa...

"helinä" | 4.1.2007 klo 18:08:37