Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Surun jakamisen vaikeuksia?

Hei!
Lämmin osanotto sinulle ja koko perhekunnallenne!

Sellaisen tiedonmurun voin sinulle antaa, että sisareni mies kuoli todella yllättäen (aivoverenvuoto), heillä oli yhteistä taivalta yli kolmekymmentä vuotta ja suru oli silloin suuri,niin siskoni on monesti jälkikäteen sanonut että olisi nimenomaan halunnut vain kuulijaa,sitä että olisi saanut sanoa asiansa ja purkaa tunteensa ilman mitään lohdutuksen sanoja,vain kuulijaa,läsnäolijaa, ilman mitään mielipiteitä.
Tästä näkövinkkelistä katsottuna taidat olla oikeassa tuossa ajatuksessa että isäsi saisi sanoa sanottavansa omassa tahdissaan.
Kuulijana ei ole helppo olla mutta sitä voi harjoitella...
(itse en sitä osannut,vasta nyt vanhemmiten olen oppinut, jonkunverran)

Samat jutut on ehkä todella kuunneltava monta kertaa,mutta siitä voi olla hänelle iso apu,kuten sanoit asiat asettuvat pikkuhiljaa lokeroihinsa....

Jospa hiljentyisit kuuntelemaan häntä,tietäisit miten hän todella nämä asiat kokee,useasti vain luulemme tietävämme miltä toisesta tuntuu.
Yksinäisyydenkin voi kokea niin monin tavoin,eikä se aina ole niin vaarallista kuin miltä kuulostaa.
Ihmisen oma elämänkokemus vaikuttaa näidenkin asioiden käsittelyyn.
Ehkäpä tuo kamppailu syövän kanssakin on antanut isällesi aikaa ajatella tätä tilannetta ,vaikka ainahan kuolema on jollain tavoin "yllätys".

Mitäpä jos kysyisit häneltä kuinka hän toivoisi teidän suhtautuvan?
Ehkä hän ei osaa sitä sanoa mutta eipä "se ota jos ei annakkaan" sillä ajattelisin että kun teillä on hyvät välit niin varmaan saatte tämänkin kohdalleen. :)

Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin!

soikku | 27.1.2009 klo 22:09:39