Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Isän lähtö

Todella paljon jaksamista koko teidän perheelle! Tämä on varmasti yksi vaikeimpia aikoja elämässä.
Oma isäni menehtyi toukokuussa 58-vuotiaana keuhkosyöpään sairastettuaan 9 kk. Vaikeinta oli ymmärtää todella se mitä on tulossa. Vaikka saimme onkologilta tiedon hoitojen lopetuksesta ja saattohoitoon siirtymisestä ja sain viettää isäni kanssa viimeisen kahden kuukauden jokaisen päivän, en silti todella ymmärtänyt kuoleman läsnäoloa ennen kuin se todella oli siinä. Ihminen kai suojaa itseään tulevalta ja uskoo parempaan huomiseen, vaikkei toivoa olisi edes enää annettu. Uskoin itse ainakin joka päivä siihen, että on vielä huominen ja kun sitä ei Äitienpäivänä enää tullutkaan, tieto oli enemmän kuin musertava. Eli ainakin minulle kuolema oli se vaikempi asia. Siihen on vain niin mahdotonta valmistautua.
Tällä hetkellä yritän opetella elämään ilman isääni ja vaikka on jo useita kuukausia kulunut, niin vielä suru ei ole väistynyt, vaan joka kerta kun häntä mietin, itku tulee edelleen. Mutta ajan kanssa asia alkaa varmasti tuntua helpommalta ymmärtää.
Jokainen kokee läheisen sairastumisen eri lailla, mutta jos vain mahdollista, niin viettäkää aikaa yhdessä ja jutelkaa ihan kaikesta. Näin on helpompaa kun tietää, ettei mitään tärkeäää ole jäänyt sanomatta, sellaista jonka haluaisi isän tietävän.
Jaksamista edelleen suuressa surussanne. Iso rutistus!
formes | 1.12.2010 klo 23:11:56