Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isälle
Suru murtaa ihmisen ja saa heikoksi, lohduttavia sanoja on vaikea löytää, eikä ne aina auttaisikaan... Läheisen menetys koskettaa syvältä ja ihminen käy läpi rankan vaiheen elämässä. Aika kuluu ja suru väistyy kuitenkin hiljalleen, rakkaat muistot jäävät elämään. Kaipaus ei kai koskaan häviä, jokin pienikin asia, saa meidät muistamaan tai jokin muistuttaa jostain, joka kirvoittaa kyyneleet. Jokaisen suru on yksilöllistä ja täytyy antaa itselle aikaa toipua, usko pois niin tapahtuu, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisi. Itke tai vaikka naura, muista kaikki hauskatkin muistosi, kaikki on sallittua. Elämä jatkuu, vaikka tuntuisikin ylivoimaiselta, ajan myötä helpottaa. Itse olen kokenut elämäni aikana myös surua, joskus ajattelen, että liikaakin. Kuitenkin aina kun on tuntunut, että liika on liikaa ja ei jaksaisi jostain on kuitenkin tullut voimia jaksaa eteenpäin. Vaikka tuntuu oudolta, älä unohda iloa ja naurua, vaikkapa lääkkeeksi, etsi niitä ja omien kokemuksien perusteella, voin suositella. Muista aina kantaa muistosi isästäsi ylpeydellä ja jaa ne myös eteenpäin, niinkuin suru, jaa sekin myös, älä kanna taakkaasi yksin.Itse uskon, että isäsi on aina luonasi, ei pilven reunalla, vaan lähelläsi, vierelläsi.
Toivon sinulle voimia ja uskoa tulevaan, suojelusenkeli käy vierelläsi.
Näin haluan myös muistaa omia vanhempiani, veljeäni ja hyvää ystävääni. Unohtamatta kaikkia muita matkaansa jatkaneita kulkijoita.
- IsälleJ77
- Re: IsälleBablo
- Re: IsälleJ77
- Re: Isälleapeainen
- Re: Isälletyhjyys
- Re: IsälleMiesVM69