Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Mitä tästä nyt ajattelisin

Margelle toivon voimaa siihen mitä Teille elämä sitten tuokin eteenne. Yhdyn Hilleviivin molempiin kirjoituksiin. Ulkopuolinen apu olisi hyvä, mutta jos siitä kieltäytyy niin keinot taitavat olla aika rajoitetut. Ketäänhän ei voi pakottaa niin lääketieteelliseen hoitoon kun muuhunkaan tai sitten täytyisi olla jo siinä pisteessä, että olisi toisen holhooja. Teillä on vielä nuoria lapsia joten ymmärrän kyllä, että asia painaa sinua ja heitä. Kuitenkin hyvä, että itse haet ja saat ulkopuolista apua ja sen avun voi uloittaa myös lapsiinkin jotta he voivat ja saavat purkaa tuntojaan ja mieltään heitä askarruttaviin kysymyksiin. Tärkeää on se, että uskallat myöntää, että et pysty puolisosasi hoitamaan jos hän halvaantuu, pitäisikö sitten miettiä sitä, mikä on se hoitopaikka joka häntä hoitaisi jos näin tapahtuu? Uskontopuoleen en ota kantaa koska ne ovat jokaisen omia päätöksiä. Mielestäni niiden ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa sitä avunsaantia mikä on mahdollista lääketieteen keinon enkä suinkaan tarkoita tällä sitä, ettei ihmeitäkin voisi tapahtua. Itse kuitenkin olen hoidossa ja hyvilläni siitä ja siltikin odotan ihmettä tapahtuvaksi vaikka tiedänkin, että vaikka paranisin niin syöpäsairaana pysyisin loppuelämäni ajan. Toivon kuitenkin Sinulle ja miehellesi sekä perheellesi voimaa, siunausta ja erityisesti jaksamista!
eijuli | 24.7.2009 klo 16:36:28