Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Yleistä syövästä

Re: silmämelanooma

Hei maikki,

älä annakaan periksi. Ja älä vielä liikoja murehdikaan, ennenkuin oikeasti jotain huolestuttavaa todetaan varman päälle. Havaittiinko tuo kutistumisen pysähtyminen omassa sairaalassasi vaiko Helsingissä? Samalla tavalla kävi kohdallani viimeksi Helsingissä, mutta silloin lääkäri sanoikin, että nyt oli eri ultralaite käytössä, jonka herkkyys tai tarkkuus on hiukan eri kaliiperia kuin aiemmin käytetyn vakiolaitteen ja se oli siis sillä kertaa huollossa. Mutta ellei he siitä nyt maininneet, niin oletetusti viime mittauksesi on tehty sillä tarkemmalla laitteella. Oliko sinulla eri lääkäri nyt kuin viimeksi? Näissäkin mittauksissa saattaa ehkä tulla sitä pienehköä mittauseroa eri mittaajien välillä. Ehkä se selittäisi tuon mitan säilymisen samana...? En halua vähätellä, ainoastaan rauhoitella ja luoda optimismia. Totuushan selviää kyllä lääkäreiden avulla. Milloin olet menossa uudelleen kontrolliin? Joudutko kauankin jännittämään tilannettasi?

Pääasia ettei kasvua ole tapahtunut. Mahtaako ajan myötä se kutistuminen sitten vielä hidastuakin. Ja jääkö silmään kuitenkin aina joku kuollut massa ettei se kokonaan edes täysin katoa, vaan jotkut mitat jää 'pysyviksi'. Sen verran olen oppinut, että kasvaimen hidas kutistuminen olisi ennusteen kannalta hyvä merkki. Itsellä kookas tuumori kutistui kovin nopeasti sädetyksen jälkeen, joka voi olla viite syövän aggressiivisuudesta. Eli kannan mielessäni taas sellaista huolta.

Ei moni läheinen osaa pitää tätä syöpämuotoa kovin vakavana, eikä sitä osaa itsekään aina sellaisena pitää. Ja parempi niin. Että elää ja on ajattelematta koko asiaa. Ainakaan liikoja joka käänteessä. Välistä taas tulee muistutuksia... ja omien kontrollien kohdalla sitä taas muistaa hetken pelätä, että miten sen jatkoelämän kanssa oikein onkaan. Ei kai se ole tyhmyyttä, pelkuruutta, reippautta tai sisukkuutta, että keskittyy tavallisesti elämiseen, eikä sairauteen ja kuolemanpelkoon, jos kerran sairaus ei vahvasti tahtia haittaa tai ole edes metastasoitunut. Minusta se on elämistä hetkessä ja realismia. Minä olen realistisesti ymmärtänyt tämän syövän kuolleisuusluvut, mutta en ole osannut tehdä tästä niin suurta numeroa sillä lapseni sairasti tähän verrattuna järkyttävää neurologista tautia, johon ei ollut mitään hoitoa ja hän kuoli vain puolitoista vuotta ennen omaa diagnoosiani. Olin silloin sekaisin surusta ja ne muistot ja suru edelleen jättää oman 'mitättömän' sairauteni niiden varjoon. Tämä ei ole mitään lapseni sairauden rinnalla. Siis minulle. Mutta toki aika ajoin huolestun tulevaisuudestani, en itse kuolemaa peläten, mutta peläten sitä, miten muu perheeni jaksaisi, jos jäisivät suremaan liian varhain myös minua. Ei olisi helppoa jättää heitä tänne. Mutta nythän en ole jättämässäkään. Keväällä on oma seuraava kontrolli (2.5v) ja ensi viikolla menen kaihileikkaukseen, joka on siis sädetyksen vuoksi tehtävä. Tilanteeni on sikäli siis silmän osalta mainio. Toistaiseksi.... ainahan tuo sana tulee mieleen kun kovin positiivisesti puhuu, mutta toisaalta... kaikkihan täällä elää vain toistaiseksi. Ei ikuisesti. : )

Toivotaan parasta, että silmäsi kasvain ei ole alkanut uudelleen kasvaa. Ja muista, että silmästä tuumorit saadaan aina hoidettua, meille 'haasteellisinta' on ne metastaasit. Mutta ymmärrän, ettei silmän levysädetys uusintana innosta yhtään. Oli se sen verran kurjaa. Mutta pidän sulle peukkuja.
-tiltu-


tiltu | 18.1.2009 klo 16:58:29