Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

Re: "jos mää oisin sää..."

Heh, kuulostaa tutulta.

Minä vaimona saan kuulla lähes päivittäin ohjeita, miten meidän nyt täytyy leukemian ja kantasolusiirron jälkeen elää: mitä mieheni saa tehdä, mitä ei saa ja mitä ehdottomasti pitää tehdä. Kaikki eivät suoraan kehtaa mennä sanomaan miehelleni - joka on aika suorapuheinen ja ronski - mutta naiselle varmaan tullaan helpommin viisastelemaan. Nuorelle naiselle varsinkin.
Koska ethän sinä voi tietää, mikä sinulle on parhaaksi!

Vaimon taas katsotaan olevan vastuussa kaikesta miehensä tekemisistä. (En usko, että miehille tultaisiin motkottamaan esim. rintasyövästä toipuvan vaimon ruokavaliosta?)
Saan koko ajan kuulla päivittelyjä siitä, että mieheni tekee liikaa töitä, juo alkoholia eikä "prosessoi traumaattista kokemustaan". Ja kun joku näkee hänellä tupakan kädessä, seuraa jumalaton huuto ja mekastus.
Pedofiliakin tuntuu hyväksyttävämmältä kuin "kapakassa rellestävä" syöpäpotilas.
Hitto, ihan kuin syövästä toipuva/parantunut olisi jotenkin yhteiskunnalle velvollinen elämään jotain mallielämää.
Ja ihan niin kuin hän ei tietäisi tasan tarkkaan omaa tilannettaan.

Elämäntapaohjeiden lisäksi tarjotaan koko ajan neuvoja, rohtoja, yrttejä ja vaihtoehtohoitoja, jolla kumminkaimanserkunkaverit ovat kokeneet ihmeparantumisia.
Sitten ollaan kauhean loukkaantuneita, kun ei joku mikstuura kelpaa eikä uskota, kun sanoo että tämä nyt ei meillä tepsi tai on suorastaan kielletty (kuten useimmat tällaiset jutut ovat).

Hieman kärjistetysti voi sanoa, että sairastuneen ihmisen älyä ja itsemääräämiskykyä aliarvioidaan koko ajan ja hänet velvoitetaan yhteiskuntarauhan nimissä luopumaan persoonastaan, identiteetistään ja elämän nautinnoista vastineeksi hoidoistaan.
Ja puolison kuuluu nalkuttaa ja siten viimeistään tehdä toipilas hulluksi.

No, tulipa keuhkottua. Mutta rupesi ottamaan niin kovasti päähän sinunkin puolestasi. Varsinkin, kun tässä ihan konkreettisesti eletään vielä vuosia syövän kanssa, verikokeesta ja kontrollista toiseen ja yritetään jokainen parhaamme mukaan räpiköidä eteenpäin.
Jatka vain avoimella linjalla ja elä rohkeasti juuri sellaista elämää, kuin haluat.

t. Vompatti






vompatti | 21.11.2007 klo 11:58:18