Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Elämä syövän jälkeen
Re: Voi helvetti, kun rankkaa tämä elämä on
Ihmismieli tekee outoja asoita kun tulee kova paikka. Usein sitä venyy vaikka mihin ja on kilpajuoksulla kun tilanne on uhkaava ja vaikea ja pelottava. Sitten kun tulee suvantovaihe, kai uskaltaa tai ehtii huokaista, pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Kun tilanne hiukan helpottaa, tajuaakin miten vaikeassa puristuksessa on ollut ja on jopa vaikea ymmärtää miten sen on silloin jaksanut niinkin hyvin. Väsymys, masennus ja uupumus voivat tulla viiveellä. Sitten kun tilanne sen muka paremmin sallii. Tämä on minulle kovin tuttua vakavasti sairaan lapseni hoidon ajoilta. Vaikeissa vaiheissa yrittää vain pysyä mukana ja tehdä parhaansa, ei ehdi oikeastaan surrakaan. Kun helpotta ehtii ejatella enemmän.Oman sairauden suhteen taas on tuttu tuo ajatus, että syöpä ei minua hidasta ja periksi en anna. Jos olo on työkykyinen sitä tekee töitä ja pitää normaalista kiinni. Sitä voidaan kutsua eri tavalla ihan senkin mukaan kuka asiasta puhuu ja miltä kantilta katsoo tai haluaa katsoa. Se voi olla elämännälkää, työniloa, pelkoa pysähtyä ja hyväksyä sairautta, tai sitten sairauden hyväksymistä, itsensä vakuuttamista, että ei ole sairas, läheisille vakuuttelua, että selviää sairaudestaan, sankarin esittämistä tms. Harva kuitenkaan sankaria taitaa esittää, tekee vain sen mikä parhaalta itsestä tuntuu. Käyttää niitä keinoja joita sillä hetkellä tarvii ja on itselle luontainen. Toinen tarvii pysähtymistä vaikeimmassa paikassa, toinen taas vauhtia.
Olet varmaan fyysisesti ja psyykkisesti uupunut vuosien koettelemuksista, nyt kehosi on sen vasta huomannut ja rauhoittuneenpana ja luottavaisempana se vasta nyt huomaa tarvitsevansa lepoa. Minusta tuntemuksesi ovat kovin tyypillisiä ja normaaleja. Kuuntele vaan itseäsi. Hakeudu ammattilaiselle juttelemaan, vaikka lääkärille, joka kirjoittaisi sairaslomaa samalla. Olethan itsellesi armollinen? Hidastaminen tässä vaiheessa voi olla tärkeää paranemisesi kannaltakin. Keitaita on oltava jossain. Että taas jaksaa jatkaa. Voimia.
- Re: Voi helvetti, kun rankkaa tämä elämä ontiltu