Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Elämä syövän jälkeen
Re: Paniikki
Hei! Olen pahoillani, että olet menettänyt äitisi tälle kamalalle sairaudelle. Kiitos viestistäsi. Sinun robotti vertaus kuulosti niin tutulta... muutenkin alan tuntea itseni ihan normaaliksi, järkytyksen kokeneeksi ihmiseksi, sillä näin me kaikki taidamme reagoida kipeiden asioiden jälkeen, etenkin kun tilanne suo aikaa ajatella tapahtunutta. Liekö tähän oikein muuta auttavaa tekijää kuin aika ja ehkä sekin, ettei jää asian kanssa yksin, vaan huutaa vaikka apua, jos siltä tuntuu. Noiden lääkkeiden kanssa on joku ihme juttu, että ne herkästi lopettaa kesken, kun muka voi hyvin. Onko se sitten jotenkin noloa syödä niitä, vaiko sitten luulee olevansa niin vahva, on itseä kohtaan liian ankara? Nyt kyllä itsekkin syön niitä niin kauan kuin tarvis oikeasti on, vaikka saavuttaisin elämässäni minkälaisen tahansa euforisen tunnetilan:)Hyvät jatkot sinulle ja eiköhän tämä tästä meidän kaikkien kohdalla helpota, vaikka syvät arvet varmasti jääkin.
- PaniikkiRoo
- Re: Paniikkimasentunut
- Re: PaniikkiRoo
- Re: Paniikkimasa 53
- Re: PaniikkiRoo
- Re: Paniikkimasa 53
- Re: PaniikkiUltramariini
- Re: PaniikkiRoo
- Re: PaniikkiUltramariini
- Re: PaniikkiIsla
- Re: PaniikkiRoo