Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

Re: Paniikki

Hei!

Täällä yksi, jolla monenlaisia oireita. Äitini sairastui rintasyöpään (huonoennusteiseen?) kolmisen viikkoa sitten, mutta jo tässä ajassa olen saanut mitä erilaisempia oireita...milloin tuntuu, että kurkkua kuristaa, ahdistaa, hartiat ja selkä aivan järkyttävän kipeitä, paino tippunut, itku tulee vähän väliä.
En ole hakeutunut itse hoitoon, toivon vain, että aika auttaa sopeutumaan. Huolestuttaa oman elämilon häviäminen tässä tilanteessa, jossa pitäisi olla äidin tukena. Äidille en ole tuskaani kaikessa karmeudessaan näyttänyt.
Työt teen, koska on pakko, mutta muuta en juurikaan jaksa. Työkavereiden iloisuus jopa ärsyttää. Olen jollakin tapaa kateellinen niille, jotka saavat elää "normaalia" elämää. Muuta en itsekään ole toivonut. Takana isovanempien syöpäkuolemat kymmenen vuoden takaa, traumat syntyivät jo silloin. Toivottavasti äiti on ensimmäinen sukulainen, joka selättää tämän taudin.
Joskus jokin trauma voi laukaista paniikkikohtaukset, josta ei sitten pääsekään eroon noin vain. Kannattaa kuunnella lääkäriä. En osaa itse kyllä auttaa, mitä tehdä kun/jos kohtaus tulee. Yritä nyt vain ajatella positiivisesti, olette voittaneet tämän kauhean sairauden. Nyt on aika elää ja nauttia arjesta.
masentunut | 10.10.2007 klo 15:15:03