Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: Elämää myelooman kanssa
Hei Haaveilija ja muut,Ja tervetuloa palstalle! Täältä saa paljon vertaistukea sekä tietoa muiden kokemuksista tämän sairauden kanssa. On varmasti verraton tuki niin itse sairastuneille kuin läheisillekin:)
Isälläni (64v) alettiin epäillä myeloomaa erään keuhkotulehduksen yhteydessä jo vuonna '99 kun huomattiin, että paraproteiinit ovat koholla. Silti meni useita vuosia ilman mitään hoitoa tai oireita, kunnes sairauden todettiin alkaneet keväällä 2007. Isälle määrättiin ensin alkuun pelkkää Bonefosia, kunnes syyskuussa '07 aloitettiin vars. lääkitys ensin jättikortisonilla (dexametason), myöhemmin kortisoni+thalix -yhdistelmällä. Lääkitystä on jatkunut nyt puolisen vuotta.
Kun sairauden alkaminen todettiin, oli isällä kipuja ristiselässä, haurastunut luusto sekä huomattavasti alentunut hemoglobiini. On kai aika yksilöllistä mitä arvoja kullakin potilaalla seurataan, mutta isällä esim. senkka ja lasko ovat koko ajan olleet normaalin rajoissa. Myös paraproteiini (eli m-komponentti) on ollut kohtuullisen "matala" eli korkeimmillaankin vain 17. Tätä paraproteiinitasoa isälläni enimmäkseen seurataan.
Isällä pelkkä kortisoni ei auttanut nostamaan hemoglobiinia, mutta yhdessä thalixin kanssa veri on saatu lähes normaalille tasolle (nyt 125-135). Selkä vaivaa edelleen, vaikka isältä ei liene löytynyt myeloomapesäkkeitä luustosta. Kipusädetyksestä luovuttiin, koska lääkärin mukaan edistystä murtumien paranemisessa on tapahtunut. Bonefos on siis onnistuneesti vahvistanut luustoa. Kaiken kaikkiaan isän vointi on nyt ihan hyvä ja päivä kerrallaan mennään. Seuraava luuydinkoe otetaan toukokuun puolivälissä ja sitten mietitään jatkohoitoa. Thalix ei onneksi ole aiheuttanut isälle mitään erityisiä sivuvaikutuksia, ehkä nyt kädet tutisevat hieman. Tuntohäiriöitä ei kuulemma ole ollut.
Muistan kyllä hyvin miten suuri järkytys sairauden alkaminen keväällä oli. Sitä epätoivoa on vaikea kuvailla. Kuitenkin elämä on siitä tasaantunut, kun huomaa että tässä saatetaan olla yhdessä vielä useita vuosia ja hoidon avulla isän kunto on saatu melko hyväksi. Tämänkin lyhyen jakson aikana on isäni ollut välillä huonompi, mutta aina sitä on seurannut taas parempi jakso.
Kauniita kevät päiviä toivotellen,
Annie
- Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Elämää myelooman kanssaSelina
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Elämää myelooman kanssaSelina
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Re: Elämää myelooman kanssaAnnie
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Elämää myelooman kanssaSelina
- Elämää myelooman kanssaSelina
- Elämää myelooman kanssaSelina
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Elämää myelooman kanssaSelina
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Re: Elämää myelooman kanssaHaaveilija
- Re: Re: Elämää myelooman kanssa, kaihoneitokainen
- Elämää myelooman kanssa, Selina
- Re: Elämää myelooman kanssa, kaihoneitokainen