Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: Onko tietoa aivokasvainpotilaan ruokavaliosta?
Hei,Kiitos nopeasta vastauksestasi. Kirjoitin viestini vähän kiireessä, joten oleellista jäi pois. Hoitohenkilökunta Pikonlinnassa oli ystävällistä ja hoito hyvää ja huolehtivaa - aivan erityisen kiitollinen mieli jäi kuntohoitajan sydämellisestä huolenpidosta. Koska asun 80 kilometrin päässä Pikonlinnasta, en onnistunut olemaan paikalla lääkärin kierron aikana, joka tapahtui aina aamupäivisin. Puolenpäivän jälkeen lääkäri oli kyllä osastolla, mutta tuntui aina kiireiseltä. Sanoin useamman kerran hoitajille, että haluaisin keskustella lääkärin kanssa, ja he esittivät pyyntöni eteenpäin. Kerran tuli vastaus, että tässähän on vielä kaksi viikkoa aikaa (oikeasti vähän yli viikko), lääkäri lupasi itse ottaa yhteyttä, kun ennättää. Viimeisinä päivinä toistin pyyntöni useamman kerran, mutta lääkäri kulki aina ohi kuin olisin ollut ilmaa. Hänen käydessään pitilashuoneessa toisen potilaan luona, hän pyysi minut käytävään, mikä on ymmärrettävää, mutta minulle ei siinäkään vaiheessa järjestynyt aikaa esittää omaa asiaani. Minua vain ihmetyttää asia, koska en keksi asialle minkäänlaista syytä. Siksi halusin kysellä, onko tämä jotenkin sairaalan käyttäytymisnormistoon kuuluvaa ja toistenkin kohdalla tapahtunutta. En tiedä, miten minun olisi pitänyt menetellä. Kuvittelin, että hoitajien kautta välitetty pyyntö keskustella lääkärin kanssa, joka joka paikassa muualla on toiminut moitteettomasti, olisi oikea tapa päästä lääkärin puheille.
En haluaisi ruveta rettelöimään kenenkään kanssa enkä aiheuttaa ko. lääkärille vaikeuksia hänen vaikeassa työssään. Siksi jätän asian puimisen tälle palstalle, jolla tuntuu olevan paljon erilaisia kokemuksia - hyviä ja huonoja.
Loppukanneettina kuitenkin vielä, että tuntuu siltä, että resursseja pitäsi järjestää omaisten informoimiseen siitäkin huolimatta, että uusia potilaita tulee koko ajan. Jokaisen omainen on hänelle itselleen maailman tärkein, jä hänen sairastaessaan myös omainen on aika heikoilla eikä jaksa eikä halua ruveta taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Ehkä lääkärilläkin on joku rakas, josta kantaa suurinta huolta ja ehkä lääkärikin tarvitsee joskus asiantuntijan apua. En toivoisi hänelle vastaavaa kokemusta.
Tsemppiä kuitenkin kaikille sekä sairastuneille että omaisille - tuntuu, että ainakin henkisesti tämä on molemmille yhtä suuri koettelemus, mutta nauttikaamme silti ainakin välillä kesästä ja auringosta ja olkaamme kiitollisia kuitenkin paljoista myötätuntoisista ystävistä ja auttajista.
M+M