Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Keskustelupuu syöpälasten isovanhemmille
Jo kolmatta kertaa sain viettää isovanhempien kanssa lomaa teemana lapsenlapsen syöpä. Meille isovanhemmille tulee uusi rooli lapsen perheessä, kun sairaus tulee omalle kohdalle. Olenko mummi, jota pitää tukea vai mummi, joka pystyy olemaan rinnalla kulkija ja tietoisena taustatukena, kun tarvitaan. Minulle lomapaikka on ollut etuoikeus, kun on kysytty halukkuutta lähteä lasten kanssa lomalle.Oli joulu -94. Tyttären perheessä olivat lapset 1½ vuotta ja 2 viikkoa. Olin ollut jo neljä vuotta isän hoitajana 400 km:n matkan päässä ja nyt joululoma.
Jotakin oli äiti aavistellut esikoistytön 1½-vuotis neuvolatarkastuksessa, mutta siihen ei tullut vastausta. Meni aatto ja joulupäivä. Tuli tapaniaamu. Isä yritti ymmärtää lapsen vaivaa, mutta se ei auttanut. Hierojana ehdotin vatsan hieromista. Olihan se jännittynyt. Pyöräytin kerran ja pyysin isää jatkamaan. Hän huomasi jotakin poikkeavaa, lähtö päivystykseen, ensi viikolla lastenlääkärille. Mutta vatsa oli tyhjentynyt ja kasvain tuli näkyviin. Takapäivystyksestä lastenlääkärin vastaanotolle ja illalla osasto 10:lle.
Pienestä masusta löytyi 644 g painava Wilmsin tuumori, kun se alkuläkityksen jälkeen poistettiin.
Minä surin sitä ja tätä, eniten varmasti itseäni. Vävy lohdutti: Älä sure. Pikkusiskon kastetilaisuudessa pieni potilas oli mukana. Tytär lähetti äitienpäiväksi pitsillä somistetun vaaleanpunaisen kortin, jossa isosisko nenämahaletkuineen hoivaa pikkusiskoa. Minä osallistumatta arkeen havahduin horroksestani: Kummalla meillä on hätä, minulla vai syövästä toipuvalla lapsenlapsella.
Käydessäni lapsenvahtina sairaalajaksojen aikana tulin hoidetuksi hellästi, sillä lapsi halusi hoitaa mummia niin kuin hän itse tuli hoidetuksi osastolla.
Olen särkynyt, kun elämä satuttaa, mutta olen tullut myös vahvaksi. Kun tästä olen selvinnyt, niin suhtaudun luottavaisesti tulevaisuuteen. En ole yksin, meitä on monta samassa veneessä syöpälasten isovanhempina. Kuinka sinä siitä selvisit?
- Keskustelupuu syöpälasten isovanhemmillekaukomummi
- Re: Keskustelupuu syöpälasten isovanhemmilleKissankaima
- Re: Keskustelupuu syöpälasten isovanhemmilleKissankaima