Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
syövän jälkeinen pelko
Sairastin 8kk (tai, sain diagnoosin sairaudestani 8kk) hodginin lymfoomaa ennen viimeistä hoitokertaani. Levinnäisyysluokitus oli 3b, sillä ennen diagnoosin saamistani olin maannut miltei kuukauden sairaalassa 40 asteen kuumeessa, 8kg laihtuneena ja yleiskunto todellan huonoksi heikentyneenä. Jo diagnoosin tekeminen tuntui olevan vaikeaa, koin kyllä,ettei omia,sekä kehoni hätähuutoja otettu tosissaan. Voin pitkään huonosti ja väsyneesti. Lihaskunto heikkeni. Eräänä päivänä (jo veriarvojen oltua vinksallaan) kehoni kramppasi voimakkaasti,jolloin terveyskeskus otti krampit stesolideilla pois, levitti kätensä ja sanoi,että mene kotiin. Kun vihdoin jouduin jatkotutkimuksiin, tosiaan, korkeassa kuumeessa, ensimmäisen viikon lääkärit epäilivät vain flunssaa, vaikka jo kuukausi sitten veriarvot olivat pielessä. Jo sairauteni alku oli siis raskas ja hankala. Kipeät, alati jatkuvat toimenpiteet ja heikko yleiskunto, suuri tietämättömyys olivat painajaismaisia,kunnes diagnoosin varmistuttua kaikilla olikin kamala kiire saada hoidot alkamaan pian. Niin minä makasin syöpäosastolla, solumyrkyt valuen, vaikken edes ollut kunnolla tajunnut mitä oli tapahtunut.Ensimmäiset hoidot menivät hyvin, kunnes kuudennen solumyrkkytiputuksen jälkeen herkistyin täysin kaikille sytostaateille. Kolmesti kokeiltiin erilaisia, ja lopputuloksena oli se,ettei kehoni sietänyt edes enää vanhoja sytostaatteja, vaan sydän meinasi pysähtyä, jolloin lääkäri totesi,ettei kukaan enää ota sitä riskiä,että tiputtaisi tippaakaan yhtäkään sytostaattia.
'Niin alkoi raju sädetyskuuri. 9 vkoa sädetettiin yhtäjaksoisesti joka päivä. Sädetyskentät olivat laajat,koska levinnäisyyskin sitä oli. Kyytiä saivat kaikki osat kaulasta napaan saakka. Alemmas ei sädetetty, vaikka ohutsuolessa ja nivusissakin sairaita soluja oli. Mutta lääkärit näkivät tärkeimmiksi sädettää ne paikat,joissa isoimmat, n 5-10cm olleet pesäkkeet sijaitsivat. Kyytiä sai kilpirauhanen, maksa,munuaiset,1/4 osa keuhkoista,perna, ja kylki-ja solisluiden luuydin. Ne on mennyttä. Kipu tuntuu vieläkin. Koko sädetetty alue on arka. Iho paloi karrelle, mutta se on vain pinnallista ja pientä.
Nyt, sädetykset ovat ohi. Kaikki hoidot ovat ohi. Mutta lääkäri sanoi suoraan,ettei hoitokeinoja enää ole. Kaikki on käytetty. Uusimisriski on kohdallani 50-60% seuraavan kahden vuoden ajan. Ajatus ja pelko ei päästä luotaan.
Työstäni jouduin hetkeksi luopua, koska en voi sitä tehdä. Niin huonoon kuntoon kehoni joutui. Vielä hetken olen sairaslomalla, mutta nyt pitäisi lähteä rakentamaan elämää uusiksi, pienistä palasista. Oma perheeni on tietenkin asia nro 1, mutta päivät kotona ollessani, tuntuu,kuin kaikki olisi keskeneräistä. Kuin olisin ihan jumissa. Kaikki unelmat pitäisi yrittää toteuttaa siltä varalta, että jos se paha puhelinsoitto tulisikin. Kontrollit ovat kuukauden välein, PET-kuvauset 3kkn välein.seuraavat kaksi vuotta.
Lääkärini laittoi lähetteen psykiatrille, koska jouduin tekemään ihan hoitojen viimehetkillä todella kamalan päätöksen. Olin tällöin tullut vahingossa raskaaksi, ja koska mahdollisuuksia ei millään tavalla ollut, jouduin sen keskeyttämään. Se otti koville ja onkologini näki tärkeäksi,että pääsisin purkamaan kaikkia näitä ikäviä ajatuksiani jollekin.
Kävin psykiatrilla ensimmäisen kerran. Sen tunnin istunnon anti oli se,että psykiatri totesi minulle, ihannoin sinua, olet todella vahva ihminen.
Niin. Tottahan se on,ettei kukaan muu voi minua loppujen lopuksi auttaa,kuin minä itse. Mutta olisihan se nyt ihan mukavaa, jos voisi jollain tapaa tätä pelkoa käsitellä. Ainoa asia, joka auttaisi,olisi tieto siitä,ettei tarvitse enää pelätä. Mutta kukaan, ei ikinä,sitä tietoa voi antaa. Niin. Pitää vain yrittää sulattaa se pelko omaan elämään ja ottaa siitä voimavara. Vaikeaa se vain on.
- syövän jälkeinen pelkokrista
- Re: syövän jälkeinen pelkohipsurouva
- Re: syövän jälkeinen pelkoHevostyttö
- Re: syövän jälkeinen pelkoMari keskipohjanmaalta