Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Puolison sairaus
Kiitos viesteistä ja tuesta!Perjantaina saimme tiedon magneettikuvista, kasvain on levinnyt niin, että mitään ei ole tehtävissä, puhutaan ehkä viikoista jäljelläolevan ajan suhteen. Nyt pyritään hoitamaan loppu mahdollisimman hyvin, mitään ylimääräistä ei enää tehdä. Huomenna on vielä onkologin vastaanotto, joka tuskin mitään uutta antaa.
Kotiin en miestäni enää taida saada, ensi viikolla varmaankin järjestellään paikkaa hoitokotiin. Kipeää tekee vaikka miten tiesin tilanteen olevan paha. Mieheni on todella rauhallinen, sanoo että häntä ei pelota - olisi toki vielä halunnut elää vaikka vähän huonokuntoisempanakin. Ehkä on niin, että läheisen tuska on joskus kovempi kuin poislähtevän. Olen saanut hänelle kerrottua, että hän on minulle rakas, tulen häntä kaipaamaan ja joskus tulevaisuudessa varmasti tapaamme. Yritän olla hänen luonaan niin paljon kuin mahdollista, pidän vain kädestä kiinni ja olen lähellä. Yhteistä taivalta tulisi kohta täyteen yhdeksän vuotta, tuntuu niin lyhyeltä ajanjaksolta... Välillä ei tiedä mihin uskoa, johonkin tämän elämän tuolla puolen olevaan jatkoon haluaisin uskoa.
Minulla on kaksi poikaa joiden takia ainakin tässä vaiheessa on jatkettava ja jaksettava jotenkin eteenpäin, puolisollani on 22 -vuotia poika, joka varmasti myös tulee tarvitsemaan tukea. Olen puolisolleni luvannut, että autan miten pystyn. Yritän kyllä myös olla "itsekäs" surussani - on pakko ottaa oma aika ja paikka itkulle ja kivulle. Nyt kun kaikki lähipiirissä tietävät tilanteen, on toisaalta helpompaa.
Aikaa kaikki tulee varmasti viemään, nyt on vaikeaa luopumisen suhteen, jatkossa varmasti valtava ikävä ja kaipaus. Eräs puolisoni sukulainen sanoi, että hänellä kesti neljä vuotta päästä pahimman yli - hän jäi yllättäen leskeksi jo pidemmän aikaa sitten.
En myöskään ole "sinut" tämän asian kanssa - tulen todennäköisesti pitkään miettimään miksi näin piti käydä. Siitä ei ole apua, mutta kaipa sekin kuuluu asiaan. Elämä jatkuu päivä kerrallaan, tulevasta ei tiedä - on vain oltava kiitollinen hetkistä joita olen saanut elää minulle niin rakkaan ihmisen kanssa. Hän tulee aina olemaan jossain lähelläni, niin uskon.
- Puolison sairausZarkku
- Re: Puolison sairausVarjossa
- Re: Puolison sairausSidlar
- Re: Puolison sairausZarkku
- Re: Puolison sairausSanaton
- Re: Puolison sairausZarkku
- Re: Puolison sairaustipuli
- Re: Puolison sairauskamari
- Re: Puolison sairausZarkku