Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Keuhkossa syöpää

Täällä taas ollaan...
Viimeksi kirjoitin tänne viisi vuotta sitten kun äidilläni todettiin non-hodginin syöpä, syöpää äitini (49v) ehti sairastaa 1,5 vuotta. Kun kuulin lääkäriltä ettei syöpä ole parannettavissa, aikaa kului vain 24pv kun äitini oli poissa. Ja nyt täällä taas etsimässä neuvoa, tietoa ja tukea. Isälläni joka on 63-vuotias, tervettä elämää elänyt ja hyvässä kunnossa oleva löydettiin pahanlaatuisia syöpäsoluja keuhkoista.

Isä on ollut aina todella terve, tämän vuoden alusta lähtien hänellä on ollut sitkeää flunssaa. Hän ei ole jaksanut liikkua yhtä paljon ja sitten löytyi syy. Keuhkoista poistettiin n. 1,5kk sitten 1,3dl nestettä ja tulos musertava, pahanlaatuista syöpää... Nestettä on poistettu kolme kertaa sen jälkeen, noin litra on kertynyt melkein viikossa. Muuten isäni voi hyvin, keuhkoissa on alkanut tuntumaan pientä kipua viime viikon aikana. Ensi viikolla on tähystys joten silloin selviää enemmän.

Ja syöpä jota epäillään on joko keuhkosyöpä tai keuhkopussinsyöpä. Käsittääkseni kummankin ennuste on huono, mutta olisin nyt halunnut kuulla vastaavassa tilanteessa olleiden mietteitä. Nyt on löytynyt vain nestettä ja pientä kipua, kauanko on odotettavissa? Osaako kukaan kertoa hoidoista, etenemisestä, paranemisesta tai viimeisistä ajoista?

Itselläni mieli on lievästi sanottuna aika maassa, äitini jälkeen olen haudannut isä-puoleni (45v) ja tätini (59v) joten neljänsien hautajaisten järjestäminen 5 vuoden sisällä tuntuu kohtuuttomalta. Olen itse saanut tyttären n. vuosi sitten joten tuntuu pahalta että hän menettäisi vaarin.

Toivon että te jotka luette viestini ja ehkä vastaatte niin teette sen asiallisesti. Äitini kuoltua tämä sivusto oli ainut mistä sain lohtua ja tukea, kunnes joku päätti että on parempi takertua muotoseikkoihin ja alkaa arvostelemaan muitten tunteita ja/tai sanomisia.

Toivottavasti te jotka luette ymmärtäisitte että tämä saattaa olla monelle ainut kanava jossa voi purkaa avoimesti tunteita, itselläni on rakas ja ihana aviomies ja paljon ystäviä, mutta ei heistä kukaan täysin ymmärrä mitä me käymme läpi. Sivusto on varmasti muuttunut viiden vuoden aikana, mutta minulle kynnys taas kirjoitta tänne ja kertoa tunteistani oli korkea. Älkäämme lyö jo lyötyä, pahoittelen että puhun niin paljon tunteistani, ja itsestäni mutta olo on aika lohduton.

Mutta jos teillä on vastaavia kokemuksia, olisin kiitollinen vastauksista.

Hyvää kesän alkua toivottaen,

Katja






katja09 | 7.5.2009 klo 19:38:00