Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Kuinka selvità....
Hei Ninni,Minun appiukkoni kuoli noin kaksi vuotta takaperin haimasyöpään, ja sitä edeltävät ajat olivat kovin tuskaisia. Oma panokseni tässä prosessissa oli pitää huolta lapsista, sillä kaikki muut lähiomaiset olivat enemmän tai vähemmän huolissaan appiukosta - minä myös, mutta samalla tavalla en voinut sitä osoittaa.
Minulta tilanne tietysti vaati melko paljon. Anopin ja apen koti ei enää samalla tavoin ollut lapsillemme avoin, vaan teimme kaikki vierailumme appiukon kulloisenkin kunnon ehdoilla. Ja sitten kun tulimme, niin lapset saivat osansa rakkaan ukkinsa huomiosta, jopa silloin kun loppu oli jo ihan lähellä.
Vaikeinta minulle oli se, etten millään tavoin voinut lievittää appeni tuskaa, koska näin että hän vain ärsyyntyi, kun omaiset yrittivät pitää hänestä huolta. Niin ikään kaikki yritykset puhua lähestyvästä kuolemasta olivat aika lailla tuhoon tuomittuja, koska loppuun saakka appiukko ja anoppi halusivat pitää taisteluhenkeä yllä ja vannottivat että mekin pitäisimme hiihtoloman, sitten kun sen aika oli.
Ja niinhän me pidimme, emmekä saaneet viestiä, että ukin kunto oli romahtanut ja että hän joutui uuteen leikkaukseen ja kokonaan vuodepotilaaksi. Lomalta palattuamme hän oli enää toden ja tajun rajoilla, ja se olikin viimeinen kerta, kun minä näin lasteni kanssa hänet elossa. Loppu tuli kaksi viikkoa myöhemmin, unessa aamulla anivarahin terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Omia kiitoksia hänen antamastaan esimerkistä en saanut koskaan hänelle sanoa, mutta lohduttaudun ajatuksella, että elämä kuitenkin jatkuu jossakin muodossa. Appiukkoni/ukki elää voimakkaasti meidän muistoissamme, ja rukoukset tavoittavat hänet vieläkin, vaikkei hän enää olekaan meidän kanssamme.
Jos nyt haluan jotakin Sinulle sanoa, niin Ninni, olethan myös terveesti itsekäs ja pidät itsestäsi huolta? Minä löin itseäni laimin ja luovuin tilapäisesti joistakin rakkaista liikuntaharrastuksistani, myöhemmin olin niin väsynyt, etten heti itse huomannut olevani sairaana, mutta tässä sitä ollaan, rintasyöpätoipilaana.
Ajattelen kuitenkin, että elämä on ollut hyvää ja että minulla on monia kiitollisuudenaiheita mm. kannustavasta appiukosta alkaen.
T. Karhutar
- Kuinka selvità....ninni
- Re: Kuinka selvità....Ansuska
- Re: Kuinka selvità....Sanaton
- Re: Kuinka selvità....Karhutar
- Re: Kuinka selvità....suvi06