Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Kuinka selvità....

Hei!!

Kiitos kaikille vastauksistanne. Ette tiedakaan kuinka paljon sain kirjoituksistanne voimaa,kiitos!
Talla hetkella itse olen jo hiukan rauhallisempi ja alan pikku hiljaa totuttautua ajatukseen ja kykenen puhumaan asiasta itkematta vaikkakin itku tulee melkein paivittain.
Asia on mielessa koko ajan, mutta joinakin paivina elama on iloisempaa kun taas jotkut paivat ovat todella synkkia, mutta onneksi pieni poikamme pitaa minut arjessa kiinni ja katsoessani pienen lapseni iloisia kasvoja tulen itsekkin iloiseksi vaikka tuskaa raapii sydanta ja ajatus siita, etta pieni poikani ei tule muistamaan ukkiaan, on todella tuskallinen, mutta ukki tulee olemaan aina osa elamaamme ja myos poikani elamaa valokuvien ja kertomusten avulla.

Appeni tilanne on nyt se, etta hanelle tehdaan sadetys hoitoa viela kuusi kertaa ja sen jalkeen on siirtyminen ns. hoitokotiin (asumme ulkomailla, joten en tieda suomalaista vastinetta paikalle), jossa anoppini voi olla miehensa vierella 24 tuntia vuorokaudessa.
Mitaan suurempaa muutosta hanen tilassaan ei ole, mutta onneksi edes kipulaakitys vaikuttaa, etta han ei karsi niin paljon kuin sairauden alussa.
Menemme paivan kerrallaan eteenpain.......
ninni | 18.1.2008 klo 15:50:14