Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Auttakaa

Hei toscana,
muistan hyvin tuon ajan äitini sairaudessa, eihän siitä ole aikaa kuin reilu puoli vuotta. Aika oli todella raskasta joka lailla, mutta sanon kuitenkin sinulle, että ole niin paljon äitisi seurassa kuin itse jaksat ja voit, sitä et tule katumaan jälkeenpäin. Muistan itsekin ajatelleeni samoin silloin, että voi kun lähtö sitten tulisi nopeasti jos on tullakseen, ettei äidin tarvitsisi kärsiä kipuja jne. No, jokainen päivä on arvokas, jotka hän sitten jaksoi vielä elää, sairaalassakin vuoteessa. Meillä oli paljon hyviä hetkiä, ja kipulääkkeet ovat nykyään todella hyvät, se varmasti sinua lohduttaa kuulla. Ja tietyst kaikki ovat yksilöitä, kaikilla ei ehkä ole niin kivuliastakaan syövän kanssa. Äitini sanoi ihan lopussakin, että kipuja ei ole, hän sai silloin jo apua kipupumpusta.

Kuoleman kohtaamisesta ja sen hyväksymisestä sinun kannattaa odottaa äitisi "siirtoa". Oma äitini oli valmis siitä puhumaan noin viikko ennen kuolemaansa, mutta olikin sitten paljon asiaa pohtinut ja hyvinkin rauhallinen asian suhteen. Hänelle itselleen oli selvästikin yllätys se, että syöpä levisi lopussa aika nopeasti. Mutta kuten lääkärit sinulle sanoivat, kaikki ovat siinäkin yksilöitä, joten älä pohdi asiaa ihan koko aikaa, vaan ota päivä kerrallaan. Tuo liikunta on hyvä asia, ja sitten se, että voit jutella jollekin tilanteesta ja sen etenemisestä vaikka ihan päivittäin. Kirjoita vaikka tänne, se auttaa, tiedän, kun tein niin itsekin juuri tuon äidin lopun ajan.

Voimia sinulle!
pt
pt | 8.1.2007 klo 21:07:52