Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: iskän syöpä

Voimia. On aivan kauheaa seurata vierestä kun rakas ihminen kärsii ja tekee kuolemaa. Sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi, ei ole sanoja jotka riittäisivät. Oma äitini on myös verrattain huonossa kunnossa, pitkälle edennyt luusyöpä on levinnyt imusolmukkeisiin sekä myös aivoihin, että äidin silmiin. Äiti kärsii kovista kivusta, vaikka yrittääkin sen peittää, että myös huimauksesta. Vielä koskaan ei ole ollut puhetta elinaikaennusteesta, mutta itse epäilisin jäljellä olevan parhaimmassakin mahdollisessa tilanteessa noin puoli vuotta.

On kamala ajatella, että miten jatkaa eteenpäin kun yksi tärkeimmistä ihmisistä katoaa pois tämän maailman kartalta. Yöunet ovat usein menneet myös itseltäni ja viha ja katkeruus astuvat toisinaan esiin mielen sopukoista. Miksi lääkeyhtiöt eivät jaa enempää tietoja toistensa kanssa, miksi lääkkeet tulevat kuluttajien saataville vasta useiden vuosien tuotekehityksen ja testauksen jälkeen, miksi aseiden kehittämiseen käytetään enemmän rahaa kuin lääkkeiden kehittämiseen.

Erittäin hienoa, että sinulla on tukiverkostoa ympärille. Minäkin saan paljon tukea vaimoltani ja ystäviltä. Ilman tukiverkkoja olisi vaikea jatkaa elämää eteenpäin. Sinulla on varmasti maailman paras isä kuten myös minulla maailman paras äiti. Kaikesta huolimatta, eteenpäin on jatkettava kuin tiejyrä. Milloinkaan ei pidä antaa periksi.
Rutto | 11.7.2011 klo 23:33:02