Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Epätoivo iskee
Voimia Maribee !Osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu. Oma isäni sairastui myöskin samaan tautiin, sairasti sitä 7 vuotta. Sitä ennen hänellä oli virtsarakonsyöpä. Ei hänkään siitä paljon puhunut, muttei sitä salannutkaan. Oli se aika raskasta kun sen tiedon sain. ei siinä voinut muuta kuin ajatella, että se pitää ottaa vastaan mitä annetaan. Sitten kävi niin, että kaikista läheisin ihminen sairastui syöpään, eli minä itse. silloin vasta olikein tajusin isääni, hänen suhtautumistaan sairauteensa. Sairastuttuani isänikin tuli paljon avoimemmaksi, mutta sairastumiseni oli hänelle niin kova juttu, että hänen kuntonsa alkoi mennä roimasti alamäkeä. Saatoin hänet haudanlepoon puolivuotta myöhemmin. Sain istua hänen sairasvuoteensa viedellä ja pitää kädestä kiinni, en antaisi sitä hetkeä mistään hinnasta pois. Siinä istuin itse kaljuna juuri viimeiset sytot saaneena ja onnellisena, että isä pääsi pois kovien tuskien jälkeen. Me sairastuneet olemme niin erillaisia ja koemme sairastumisemme eri tavoin, yritä kunnioittaa näitä läheisiäsi, heidän tahtoaan. Ymmärään, että haluat puhua heidän kanssaan, mutta tärkeintä, että olet läsnä, ei siinä sanoja tarvita. Kyllä he sitten puhuvat kun aika on, heillekkin asia voi olla vielä niin uusi, että heidän ajatuksensa menevät omien " rappusten " löytymiseen kuilun pohjalta ylös.
Itse kerroin kaikille heti airaudestani ja olen kaikkien kanssa siitä keskustellut, muuta tunsin,että enemmän vaan jouduin itse siihen tukihenkilön asemaan läheisilleni. Jäleenpäin olen ajatellut, että olisi ehkä ollut parempi kun en kaikkia tuntemuksiani oli kertonut. Ehkä läheisesikin haluavat suojella sinua, kunnioita heidän tahtoon siinä.
Omasta sairastumisestani on kolme vuotta ja etteenpäin mennään. Tämä on siitä kiva sairaus kun tästä jopa paranee, on olemassa pahempiakin sairauksia joissa ei ole toivoa. Sairaus on tuonut ainakin minulle paljon rikkautta, näen maailmaa eri tavoin, en niuhoita pikku asioista ja ennen kaikkea olen saanut PALJON uusia ystäviä, todellisia. Ystäviä joihin en olisi ilman tätä sairautta varmaankaan tutustunut.
Tässä sinulle tälläinen pitkä tarina, jos tästä on sinulle jotain apua. Toivon sinulle paljon, paljon, paljon voimia ja uskoa, että huomenna kaikki on paremmin ja keskikesän aurinko paistaa myös sinulle ja läheisillesi, nautitaan siitä. Lilja
- Epätoivo iskeeMariBee
- Re: Epätoivo iskeetesoro
- Re: Epätoivo iskeeMariBee
- Re: Epätoivo iskeeepätoivoinen
- Re: Epätoivo iskeeMariBee
- Re: Epätoivo iskeelilja
- Re: Epätoivo iskeeMariBee
- Re: Epätoivo iskeelilja
- Re: Epätoivo iskeeMariBee
- Re: Epätoivo iskeehelmikuu