Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Joulu
Varmaan kaikki ovat kuulleet fraasin, jonka mukaan joulu on yksinäisille erityisen raskas juhla. Vaikka en ole sanan täsmällisessä merkityksessä yksinäinen (vaimo elää, lapset tulevat kotiin, ja vaimon lähisukuakin on ympärillä), jo joulun läheisyys kourii sisikuntaa.Kuten useimmille suomalaisille, joulu on myös minulle perinteisesti merkinnyt kaikkein läheisimpien ihmisten yhteen kokoontumista. Omine valmistautumiseen, omine rituaaleineen, omine tunnetiloineen. Primus motor tässä kaikessa on ollut minun vaimoni.
Hän, joka nyt makaa puolitiedottomassa tilassa ja odottaa kuolemaa.
Syömme yhteisen jouluaterian. Tunnelmoimme. Jaamme lahjoja. Tunnemme yhteisyyttä. Keskustelemme ruokaviinin ansiosta hieman tavallista kovaäänisemmin.
Ja vaimo, tuo primus motor, makaa ilmeettömänä ja tuijottaa kaukaisuuteen.
Eihän se joulun vika ole. Eikä joulu ole ainoa asia, joka aiheuttaa tämän kaamean tunteen. Mutta kyllä joulu on kova paikka kaikille, jotka ovat menettäneet tai ovat menettämässä kaikkein rakkaimman ihmisensä.
Eipä muuta kuin mahdollisimman hyvää joulua ja siedettävää uutta vuotta kaikille teille, jotka kipuilette samankaltaisten (tai vaikka hieman toisenlaistenkin) kipujen kanssa. Jumalan armoon tässä on vain koetettava luottaa, vaikka Herran tiet turhan tutkimattomilta toisinaan tuntuvatkin.