Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Ero
Meillä on tilanne hiukan helpottanut. Nyt tuntuu että osaamme jo puhua toisillemme asiasta, eikä riidellä tyhjästä. Mutta tunnen edelleen, että miehelläni on "salainen suunnitelma" eli hän tekee järjestelyjä siltä varalta ettei syöpää voitakaan, eikä hän puhu niistä asioista minulle. Aivan kuin en enää olisi niin tärkeä hänen elämässään, kuin ennen sairastumista. Hän on myös aina töissä ja se tuntuu olevan paljon tärkeämpää kuin kotona oleminen. Hänen on vaan niin vaikea olla toimettomana, koska silloin kipu ja ahdistus iskee. Aluksi oli vaikeaa olla yksin ja pyörittää arkea, mutta nyt olen jo tottunut miehen paljoon poissaoloon.Ehkäpä miehellesi on iskenyt tajuntaan ymmärrys miten syövän pelko kulkee mukana, vaikka kontrollissa ei mitään löytyisikään?
En tiedä miten itse reagoisin jos sairastuisin vakavasti. Olisin varmasti aika hankala ja takertuva. Mieheni taas haluaa olla riippumaton. Vaikeaa on yrittää olla tukena ja ymmärtää ja samalla vetää jotain rajaa mitä käytöstä ei vain voi sietää.