Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Aivokasvain, gradus 3

Hei vaan kaikille.

Ajattelin kertoa kuulumisia. Kävimme eilen onkologin vastaanotolla KooJiin kanssa. Varoittelin aamulla Koojiille, ettei sädehoito-osasto ole kovin kiva paikka. Kun menimme sinne, niin Kari oli erittäin vakavan näköinen ja hiljainen. Minä hoidin puhumisen suurimmaksi osaksi.

Hoitaja kohelsi taas kerran ja sanoi, että koska hoidot tulee niin on hoitajan ja lääkärin vastaanotto... Muistutin häntä, että KooJiin suhteen oli suunniteltu seurantaa... No niin, silloin alkoi hoitajakin muistaa paremmin...

Istuimme odottamaan ja KooJii oli erittäin hiljainen, tuijotti vain eteensä ja näin, että hän oli todella mietteissään... Silittelin selkää ja sanoin, että kyllä tää tästä.

Pääsimme sitten lääkärin luokse. (oli minulle tuttu lääkäri, koska olen ollut töissä syöpätautien vuodeosastolla.) Lääkäri kertoi KooJiille, ettei suosittele sädehoitoa, vaikka kasvainta
onkin jäljellä. sanoi, että koska sädehoidolla voitaisiin tässä vaiheessa vain vahingoittaa KooJiin elämänlaatua, eikä ole suurta eroa annetaanko hoito nyt tai sitten parin vuoden päästä jos tarvetta on. Ja aiheeseen voidaan palata.

Sitten lääkäri sanoi, että KooJiin sairaus on hyväennusteinen, eli eliniästä puhuttaessa ei puhuta viikoista tai kuukausista vaan vuosista... KooJii meni harmaan kalpeaksi ja kylmänhikiseksi. Lääkärin kanssa katsottiin toisiamme ja mietittiin, että kouristaako, mutta onneksi ei. Kammettiin KooJii vähäksi aikaa makuuasentoon paareille...

Siinä vaiheessa ymmärsin, mitä KooJii oli säikähtäny... Rassu oli luullu, että hän kuolee parissa vuodessa. Korjasin heti käsitystä ja sanoin, ettei lääkäri tarkoita, että KooJii kuolisi seuraavien viiden tai kymmenen vuoden aikana... Vaan puhutaan paljon pidemmästä ajasta... Siihen lääkäri sanoi sen verran, että aivan... ja että kasvaimen käyttäytyminen ratkaisee paljon... Lääkäri rauhoitteli KooJiitä, ja sanoi, että seurannalla kasvaimen muutokset saadaan kyllä hyvinkin kiinni ajoissa.

Onneksi KooJii rentoutui siinä vaiheessa ja huono olokin meni ohi. Ja onneksi saatiin KooJiille aika psykiatriselle sairaanhoitajalle samalle päivälle...

En ole aikaisemmin saanut KooJiin ajatuksista asian suhteen selvää. KooJii ei paljon aiheesta kanssani puhu, mutta nyt ymmärrän miten vaikeaa tämä kaikki KooJiille on... Eilen illalla sain kuitenkin KooJiin puhumaan ja kertomaan peloistaan.

Kannustin häntä puhumaan enemmänkin kanssani, koska olemme kuitenkin samassa veneessä, enkä minä ole hänen rinnaltaan minnekään menossa.(tämä oli hänen suurin pelkonsa)

Huh. Tulipa tekstiä... Opetuksena kaikille, yrittäkää saada sairastunut omaisenne puhumaan kanssanne sairaudestaan!!!
Menniina | 22.4.2006 klo 11:18:40