Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Mieheni haimasyöpä

Hei!

Meillä on aikalailla samanlainen tilanne. Minun mieheni sai haimasyöpädignosin viime syksynä. Tilannetta ei voitu auttaa leikkauksella mutta sytostaattihoitoja ennätettiin antaa viiden kuukauden ajan. Nyt tilanne on pahentunut niin, että kuukauden sairaalajakson jälkeen hän on kotona, vain kipuja hoidetaan kovilla aineilla.

Mieheni on 47 vuotias. Meillä on kaksi teini-ikäistä lasta. Lasten kanssa yritämme elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Meidän normaaliin elämään kuuluu isä, joka saa ravintonsa tiputuksena ja jonka kipujen hoito tekee hänet uneliaaksi. Lapset ovat minulle se voima, joka pitää minut arjessa kiinni. Toivottavasti minä osaan ja jaksan olla lapsilleni myös se turvallinen aikuinen, joka äidin on oltava.

Alku oli minulle pahin. Olen ilmeisesti sellaista tyyppiä, joka käy asiat läpi pahimman vaihtoehdon kautta. Mietin jo syksyllä kuinka pärjäämme talon ja talouden kanssa, kun jäämme lasten kanssa kolmestaan. Olen ajatellut, että meidän kohdalle osui äärimmäisen huono tuuri. Haaveilimme vanhenemisesta yhdessä. Niin ei nyt tule käymään.

Epävarmuus on ehkä kuitenkin kaikkein pahinta. Niinkuin sinäkin, minä pelkäsin joka kerta lääkärissä käyntejä ja sieltä kuultavia viestejä. Se oli kieppumista toivon ja epätoivon välissä.

hi ma | 8.4.2010 klo 15:42:20