Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Miten lapset pärjäävät ja toipuvat?
VTM Florence Schmitt on väitellyt aiheesta "Lapsiperhe syövän varjossa". Väitöskirjan mukaan syöpä sinänsä ei aiheuta häiriöitä perheen toimintakykyyn ja lasten mielenterveyteen. Sen sijaan sairaan vanhemman masennus on yhteydessä huonontuneeseen perhetoimintakykyyn. Perheenjäsenten hyvä tunne omasta eheydestä on yhteydessä perheen parempaan toimintakykyyn.Toiseksi tutkimuksessa todettiin, että perheeseen kohdistuva lapsikeskeinen psykososiaalinen tuki, joka mahdollistaa syövän aiheuttaman stressin käsittelyn, vaikuttaa toimivalta. Tuki edistää perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta sekä antaa lasten tunteille oikeutuksen.
Kun puolisoni sairastui, kaksi lastamme olivat murrosiässä ja sen kynnyksellä. Perheessämme sairaudesta puhuttiin alusta asti avoimesti, oikeilla nimillä. Toki kun tauti todettiin, oli alkukin niin dramaattinen, ettei muita vaihtoehtoja ollut. Perheellemme erityiseksi voimavaraksi muodostui läheistukiverkosto, suku ja ystävät ja se, että pyrimme pitämään lasten arjen ja harrastukset mahdollisimman ennallaan isän sairaudesta huolimatta. Toki se vaati erityisjärjestelyjä, mutta upean läheistukiverkoston avulla se onnistui. Myös koulusta saimme tukea. Lisäksi sairaalalla oli tarjota ainutlaatuista perheinterventiota, jossa käsittelimme niin koko perheen kuin lastenkin tilannetta. Kun puolisoni tauti uusi lyhyen remission jälkeen, tukiverkosto säilyi ennallaan.
Puolisoni selvisi rankasta taudista vasta kokeellisen hoidon jälkeen, mutta selvisi kumminkin. Lapset kasvoivat henkisesti hurjasti sen kahden vuoden aikana, jolloin arkeamme varjosti vakava sairaus. Vaikka sairauden aika oli rankkaa, se yhdisti, lähensi ja tiivisti perhettämme, hitsasi sen yhteen. Sopeutumisvalmennuskursseilta saimme myöhemmin vertaistukea.
Kaikille ei asioiden avoin käsitteleminen sovi. Meille se sopi. Tärkeintä kuitenkin on, että lapset saisivat olla lapsia ja nuoria vakavasta sairaudesta huolimatta, että turvallisuuden tunne säilyisi. Erityistä vahvuutta ja jaksamista se vaatii terveeltä vanhemmalta, mutta terveen osapuolen pitää sitten löytää tukiverkosto oman henkisen ja fyysisen jaksamisen ylläpitämiseksi ja mahdollisuus purkaa ahdistustaan jollekin ulkopuoliselle, jos katsoo sen itselleen sopivaksi.Minua ainakin auttoivat psykologin kanssa käydyt keskustelut ja syöpäjärjestön tukihenkilö niin kuin myös puolisoani hänen saama keskusteluapu mielenterveysalan ammattilaisen kanssa.
Voimia sinulle. Taival on raskas, mutta älä luovuta.
T. Suvi, joka oli samassa tilanteessa vv 2006-2008.
- Re: Miten lapset pärjäävät ja toipuvat?suvi06