Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Läheisille kertominen?

Hei Tiltukka!

Varmaankin tässäkin asiassa on hyvä vain edetä sen mukaan miltä itsestä tuntuu ja samalla kunnioittaen sairastunutta ihmistä. On totta että syöpään sairastumisesta kertominen herättää ihmisissä monenlaisia tunteita; osa katoaa asiasta kuultuaan, varmaan siksi kun eivät osaa suhtautua ja pelkäävät, ja osa jää ollakseen hienovaraisesti tukena.

Isäni ei halunnut asiasta kovin monelle kerrottavan, sillä hän haluaa elää mahdollisimman normaalia elämää ja koki, että kun ihmiset tietävät, haluavat kaikki puhua vain siitä asiasta. Osa uteliaisuuttaan osa myötätunnosta, kuka mistäkin syystä. Varmaankaan kukaan ei asiasta puhumisella mitään pahaa halua, mutta isä kaipaa sitä normaalia jutustelua myös.
Itse huomasin ajattelevani myös niin, halusian olla tietyissä ympyröissä edelleen se sama ihminen, säilyttää tietyn yksityisyyden, ilman että kaikkialla asiasta puhuttaisiin. Mulla on sitten ne omat ihmiset joiden kanssa puhua.
On uskomatonta miten toiset ihmiset kuvittelevat tälläisessä tilanteessa olevan jotenkin helpottavaa tai mielenkiintoista kuulla kertomuksia niistä jotak eivät ole selvinneet. Minäkin kuulin sellaisen tarinan, lisättynä kommentein "kaikkihan täältä joskus lähtevät...". Menin noista kommenteista ja ko ihmisen suhtautumisesta asiaan niin lukkoon, että en halunnut häneen enää olla yhteydessä. Hänpä sitten suuttui siitä ja arvosteli minua ihmisenä kun kehtasin olla olematta hänen kanssaan tekemisissä. Mutta se on jo tarina erikseen, ja yritän olla asiaa ajattelematta. Onneksi nämä minun läheiseni, sydänystäväni, ovat toista maata!

Kuuntele sydäntäsi...ja VOIMIA!
Iskän tyttö | 26.1.2009 klo 16:12:37