Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Äidilläni todettiin haimasyöpä

Läheisen sairastuminen on sellainen stressi, että siinä on vaarassa sairastua itsekin, koska kovin helposti siinä käy niin että kieltää itseltään levon. Tai minä ainakin muistan eläneeni alituisessa hälytystilassa, ilman että muistaisin koskaan täysin itse määränneeni oman päiväni tai elämäni kulkua.

En usko, että olet kokonaan menettänyt tunteitasi miestäsi kohtaan, mutta vävypoikana hän seuraa näitä asioita ikäänkuin ulkopuolisena mutta kuitenkin hiljaa kärsien. Hän näkee sinun uhraavan paljon aikaa ja energiaa äitisi terveydestä huolehtimiseen, ja jos hän on viisas, hän antaa sinun tehdä niin, vaikka siitä ei ole takeita, miten nopeasti Sinä äitisi mahdollisesta menetyksestä toivut.

Muistan kun isältäni kuoli viimeinen vanhempi, hänelle tuli vimmattu halu elää, ja hän rupesi hoitamaan kuntoaan kuin viimeistä päivää. Hän rupesi myös vaalimaan lapsuuskotiaan aivan eri tavalla kuin ennen, vaikka selväähän se oli, ettei se tila enää herännyt henkiin ilman emäntää ja isäntää. Mutta se oli hänen tapansa työstää tätä menettämisen ja elämän rajallisuuden tuskaa. Jotain hän retkeilystään oppi, kasvoi aikuiseksi, ainakin minun - tyttären - silmissä, mutta mutta... Nämä ovat niin henkilökohtaisia juttuja, ettei parane kertoa niistä sen enempää.

Joka tapauksessa, tämä on sitä elämän heilahtua, ja sitä että kukin vuorollaan on se vastuunkantaja ja toinen se heikko.

T. Karhutar
Karhutar | 28.6.2009 klo 21:33:47