Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Mieheni syöpä uusiutui

Meilläkin piti olla pahin takana ja mies oli toipumassa (AML) rankoista hoidoista ja kantasolusiirrosta, kun tämän vuoden alussa tauti alkoi uusia.
Sitä jotenkin jaksaa sen ensimmäisen taistelun, kun jaksaa uskoa, että ponnistelut palkitaan ja hoitojen jälkeen voi palata "normaaliin" elämään. Tekee uskomattomia suorituksia, tsemppaa ja selviää kaikesta ja ajattelee, että sitten kun tämä on ohi, voi hieman hellittää. Mutta kun se ei olekaan ohi ja kaikki pitäisi aloittaa uudestaan - entistä heikoimmin ennustein - tuntuu, että ei voimia ei riitä mihinkään. Itsensä kasassa pitämisen lisäksi pitäisi jaksaa kannustaa puolisoa, jolla myös alkaa tulla hoitoväsymys ja masennus. Ja pakostakin alkaa ajatella kuolemaa yhä useammin.
Kuten molemmat edelliset vastaajat toteavat, täytyy vain uskoa parhaaseen ja mennä päivä kerrallaan.
Yritän ajatella, että en voi vaikuttaa siihen, kauanko on aikaa jäljellä, mutta voin vaikuttaa siihen, millaista se aika on.
Minullakin mies on Se Suuri Rakkaus eikä meillä ole yhteisiä lapsia. Ajatus menettämisestä tuntuu sietämättömältä. Toisaalta, olemme selvinneet puolentoista vuoden aikana monista tiukoista paikoista ja olen kuullut kerran teho-osastolla jo kuolemantuomionkin. Ja tässä sitä vielä mennään. Uskon ihmeisiin, joko lääketieteen, ihmisen itsensä tai korkeamman voiman tekemiin.
Loputtomiin ei kukaan jaksa ja itsekin olen alkanut olla itselleni hieman armollisempi. En kuitenkaan keksi muuta keinoa, kuin vain sinnitellä ja pitää oma tuskani ja pelkoni kurissa.
Pelolle ja kauhulle ei saa antaa valtaa, koska ne alkavat ruokkia itseään ja kasvavat mahdottomiin mittoihin. Jos antaa itsensä pudota epätoivon kuoppaan, sieltä on vaikea päästä ylös. Olen myös keksinyt itselleni yhden säännön: Itkeä saa, mutta vain sen verran, että pystyy aina lopettamaan.
Meillä on huumori ollut uskon lisäksi kantava voima. Kun mies sairastui, päätin, että joka päivä pitää saada hänet nauramaan. Nauru on vahva ase pelkoa vastaan.
Älä luovuta, vaikka tuntuisi kuinka vaikealta, sinun asenteesi vaikuttaa valtavasti miehesi mielialaan. Etsi joku (ulkopuolinen), jolle voit vuodattaa tuskaasi ettet uuvu. Uskalla pyytää apua. (Ei ole helppoa eikä vielä onnistunut meikäläiseltäkään. En tuputa mitään uskoa, mutta se auttaa, kun ajattelee, että tämä kaikki ei ole meidän käsissämme.
Voimia sinulle ja miehellesi. Olette ajatuksissani.
Vompatti
vompatti | 12.5.2007 klo 20:50:06