Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miten selvitä?

Hei, te kaikki saman tilanteen kanssa painivat. Olen uusi näillä sivustoilla, keskusteluja olen seurannut jo keväästä -08 lähtien, jolloin äitini todettiin sairastavan levinnyttä, ärhäkkää syöpää. Nyt vasta sain aikaiseksi kirjautua sivustoille, vertaistukea omasta ystäväpiiristä on mahdoton saada. Kukaan, joka ei ole tätä koulua läpikäynyt, ei voi todella sanoa ymmärtävänsä tätä tuskaa ja pahaa oloa.
Samoja tunteita olen läpikäynyt, katkeruus tautia ja elämää kohtaan on ajoittain sietämätöntä. Miksi äitini, tuo maailmankaikkeuden kiltein ja uhrautuvin ihminen, on saanut tappavan taudin taakakseen? Miksi juuri meille piti käydä näin? Miksi äiti ei luultavimmin koskaan saa nähdä minun lapsiani, olla heille mummuna, tukena ja turvana myöskin minulle?
Omat voimat ovat aika lopussa, tilanteen epätoivoisuus ja huonojen uutisten jatkuva tulva tuntuu ylipääsemättömältä. Heti, kun jotain valoa tunnelin päässä pilkahtaa, se otetaan seuraavalla viikolla pois. Äidilläni on meistä lapsista läheisimmät välit ehkä minun, kuopuksen kanssa. Näin ollen saan kantaa aivan erityistä taakkaa, vähättelemättä sisarusteni tuskaa. Ajoittain on vain niin raskasta olla se luottohenkilö... Myös ammattini puolesta olen erityisasemassa, olisi niin paljon helpompaa, kun ei tietäisi niin paljon. Välillä sortuu myös muiden läheisten suojeluun; en pysty heille kertomaan, kuinka huonolta tilanne todellisuudessa näyttääkään.
Mistä saada ja ammentaa sitä voimaa, jolla mennä uuteen, nousevaan päivään? Ihmisten ajoittaiset kysymiset kuulumisista ja yritys olla empaattinen tuntuvat turhilta, pelkkää sanahelinää. Suututtaa kanssaihmisten pienet murheet muutamasta ylikilosta tai huonosta lomasäästä, tekisi joskus mieli huutaa, että pitäkää pienet maailmanne ja ongelmanne omana tietonanne.
Olipahan vuodatus ja oksennus... Koitetaan jaksaa mennä hetki kerrallaan eteenpäin kanssasisaret ja -veljet, ehkä se hyväkin hetki on sieltä joskus tulossa.
toukotyttö | 25.8.2009 klo 18:35:54