Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Äiti huonossa kunnossa
Minullakin äiti sairastui kohtusyöpään v. 2007 lähtien. Kävi läpi leikkauksen, syto- ja sädehoidot. Sitten oli vajaa vuoden ns. hyvä aika, mutta syöpä uusi tammikuussa 2009. Taas uusi hoitorumba. Uudet sytohoidot ja sädehoidot.Viime syksy oli todella raskas, äitini meni tosi huonoon kuntoon yhden sytohoidon jälkeen. Nestettä kertyi elimistöön, jalat turposivat, ei voinut seistä, ei kävellä, hemoglobiini oli alimmillaan 50 ja tulehdusarvot pilvissä. Oli muutakin vaivaa. Mahasta löytyi etäpesäkkeitä. Sai monta kertaa verensiirron, koska hemoglobiini niin alhainen. No, kuntoutui siitä sitten kuitenkin. Ei hän kuitenkaan entisensä ole. Luultavasti ei enää parane.
Juuri kävin kotosalla viime viikolla ja äitini taas huonossa kunnossa. On laihtunut, ruoka ei maistu, ei jaksa istua, ei seisoa, ei kävellä paljon ja makoilee vaan. Hänellä on kipulaastari, koska kipujakin ilmeisesti on. Muutamassa kuukaudessa hänkin vanhentunut tosi paljon. Hän täyttää 65 v huhtikuussa. Raskasta tämä on isälleni ja minulle. Itse olen ainoa lapsi (40 v), naimisissa ja lapseton. Hoitoja hän edelleen saa ja itse niitä haluaa. Henkisesti on vielä virkeä ja tiedostaa hyvin oman tilanteensa. Itsestäni tuntuu pahalta katsoa, kun äitini pikkuhiljaa kuihtuu pois. Käytännössä isäni on äitini omaishoitaja 24/7, koska äitini tarvitsee jatkuvaa valvontaa eikä selviäisi enää yksin kotona. Itse yritän olla kovasti isäni ja äitini tukena.
Nyt vaan tuntuu, etten enää jaksa kantaa tätä asiaa sisälläni. Toki mieheni on tukenut minua koko ajan. Parille hyvälle ystävälle on kertonut äitini sairaudesta ja heiltä saan tukea. Silti tämä on rankkaa henkisesti. Vuoristorata onkin hyvä termi tälle, koska sairaus menee juuri niin. Joskus on hyvä aika, sitten taas huonompi. Vanhempieni toivomuksesta suurin osa sukulaisistani esim. miehen puolen eivät tiedä uusimmista käänteistä mitään, koska äitini haluaa sairastaa rauhassa. Tuntuu hirveän pahalta salailla näin isoa asiaa, mutta toisaalta erinäisistä syistä johtuen kertomisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä eikä se mitenkään auttaisi äitiäni ja isääni. Olen oppinut ottamaan päivän kerrallaan ja olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka äitini on luonamme. Päiviensä määrää ei kukaan tiedä. Pahinta tässä onkin tämä epätietoisuus ja se oma avuttomuus.
Niin, se oman normaalin elämän jatkaminen on minullakin ollut vähän hakusessa. Toisaalta äitini toivoisi sitä, että eläisin normaalisti, koska sitten hänen ei tarvitsisi huolehtia minun pärjäämisestäni ja jaksamisestani. Äitini on siis jaksanut huolehtia minusta oman sairautensa keskellä ja ollut todellinen taistelija.
Itse en todellakaan vielä edes tiedä, miten tulen selviämään tästä kaikesta, mutta kyllä kai jotenkin tässä sinnittelen. Päivä kerrallaan. Jaksamista ja voimia teille jokaiselle.
- Äiti huonossa kunnossaKuulilja
- Re: Äiti huonossa kunnossaMarikki76
- Re: Äiti huonossa kunnossahilleviivi
- Re: Äiti huonossa kunnossaKuulilja
- Re: Äiti huonossa kunnossarentunruusu
- Re: Äiti huonossa kunnossasutinah
- Re: Äiti huonossa kunnossaSiipi maassa