Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Äidilläni syöpä - juuri tullut tietooni

Hei!
Kävin omat tunteeni läpi uudelleen, kun luin viestisi. Menetin todella rakkaan ja läheisen isäni 12.6. En minäkään koskaan olisi voinut kuvitella, että oma isäni voisi joskus kuolla. Omat vanhemmat ovat ikään kuin omassa mielessään kuolemattomia. Elät nyt todella raskasta aikaa. Henkinen puoli on koetuksilla, mutta neuvoisin sinua kokemuksesta ottamaan itseäsi niskasta kiinni! Sinun täytyy ajatella äitiäsi. Ei hän halua, että näkee sinun kärsivän. Yritä kaikkesi, että voisit olla hänelle tukena ja turvana. Ettet sinä olisi "potilas" vaan hän. Ettei hänen tarvitse sinua lohduttaa vaan sinä häntä! Ymmärrän kyllä täysin tunteesi! Koskaan älä luovuta! Toivoa on niin kauan kuin on elämää! Voisin kuvitella, että äitisi haluaa jatkaa elämää normaalisti (niin normaalisti kuin pystyy). Ja sinun raskautesi..Siinä näet, että elämä jatkuu. Ja äitisi elämä jatkuu myös lapsessasi. Sitä on vaikea nyt hyväksyä, mutta ajan kanssa..Äitisi rakkaus ja neuvot kantavat sinua läpi elämän! Mutta hänhän vielä elää! Emme voi tietää kuka täältä seuraavaksi lähtee. Nauttikaa yhdessäolosta ja jutelkaa ihan muista asioista. Syöpäpotilaalle on erittäin tärkeää, että elämä ympärillä jatkuu ns. normaalisti ja häntä kohdellaan normaalisti. Itse olen 26v ja en ikinä olisi ollut vielä valmis luopumaan rakkaasta isästäni! Mutta isän rakkaus auttaa jaksamaan. Mutta minulla on loppuelämän kestävä ikävä! Uskon vahvasti siihen ,että vielä kohtaamme!
Iso ikävä | 18.8.2006 klo 08:36:40