Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Isällä ja äidillä syöpä...

Luettuani tämän ketjun viestit kerralla läpi ihmettelin taas kerran ihmisolennon kummallisuutta. En tarkoita teitä tänne palstalle aiemmin kirjoittaneita, vaan itseäni: miten ihmeessä se syvä tuska, joka kirjoituksistanne pulppuaa, ei muserra minua, vaan päinvastoin lohduttaa?

Onko se niin raadollista, että minä nautin siitä, että tekin kärsitte enkä me vain minä? Vai voisiko ajatella hieman kauniimmin, että me tuskan lapset koemme niin paljon samaa, että koemme poikkeuksellista keskinäistä ykseyttä ja saamme siitä lohdutusta?

Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa kiitän teitä kirjoituksistanne, jotka omalta osaltaan - syystä tai toisesta - antavat minulle lohtua.
Sanaton | 29.1.2008 klo 22:36:01