Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lapsellani on syöpä

Re: LEUKEMIA>AIVOKASVAIN

Hei äippä!

Meillä on näköjään samanikäiset lapset. Se on ihana kuulla että teillä lapsi on reipas ja hyväntuulinen edelleen.
Meillä poika on suhtautunut hyvin rauhallisesti, ymmärtäväisesti ja yllättävän positiivisesti hoitoihin. Hän on itsekin sanonut monet kerrat, että ne on vain hänen parhaakseen, että hän parantuisi. Itkenyt ja huutanut hän on, tietysti, monet kerrat, yleensä silloin kun on jouduttu pistelemään. Mutta silloinkin hän on pitänyt kätensä paikoillaan, yhtään rimpuilematta. Nyt tietysti minusta se tuntuu niin surulliselta sekin, niin turhalta kaikki se tuska.
Hoitojen aikana keskityttiin aina korkeintaan yhteen viikkoon tai seuraavaan hoitoon, verikokeeseen, tms. kerrallaan. Ja luotettiin.... eikä murehdittu tulevia, vaikka tottakai joskus kauhukuvat kävi mielessä.
Kun saatiin tieto kasvaimen uusimisesta, oli ensimmäiset 3 päivää tosi vaikeita. Itketti jatkuvasti, eikä kuitenkaan halunnut pojan nähden itkeä sairaalassa. Tunteet on sitten heitelleet kyllä vuoristorataa, ja juuri niin kuin itsekin sanoit, on niitä kirkkaita päiviä jolloin tavallaan sen ymmärtää ja tietää...ikäänkuin hyväksyisikin. Tietää, että suru on hyvin itsekästä, koska siinähän surettaa se että joutuu luopumaan jostain `omasta´, itselle hyvin rakkaasta. Sitten toisina päivinä ajattelee, ettei äitinä tarvitse hyväksyä tällaista tietoa, jonka lääkäri sanoo olevan `toivoton tilanne´. Sillä toivoa on niin kauan kuin on elämääkin, näin minä haluan uskoa. Kuten myös niihin ihmeisiin. ei kaikki ole lääketieteellä selitettävissä.
Sairas poikamme on keskimmäinen kolmesta. Nuorin on 6 vuotias ja vanhin 12. Molemmat kärsivät ja reagoivat omalla laillaan veljen sairauteen. Tavallaanhan he menettivät veljensä jo lähes vuosi sitten. Leikkauksen jälkeen ei poika ole ollut lähellekään entisensä, persoonallisuus muuttui niin kovin. Lisäksi hänellä on suuria vaikeuksia muistin kanssa ym. oireita hoidoista johtuen. leikkiä hän ei ole jaksanut vuoteen, nykyään lähinnä nukkuu, ja katsoo hetken lastenohjelmia. Mitään muuta ei jaksa, eikä kiinnosta.
Vaikka tämä välillä niin vaikeaa onkin, pitää olla tyytyväinen siitä ajasta, mikä vielä saadaan olla yhdessä. ja edelleen toivoa sitä ihmettä.
Toivon teille apua hoidoista, jotta ainakin saisitte vielä sitä aikaa. Koittakaa jaksaa, päivä kerrallaan, ja nauttikaa niistä pienistä hyvistä hetkistä, joita tämänkin matkan varrella vielä tulee.
-tyrni-
tyrni | 18.1.2007 klo 23:04:14