Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lapsellani on syöpä
Re: uusinut neuroblastooma
Hei mamma-77,luin poikasi sairaudesta ja tunnen syvää myötätuntoa,miten tuo kaikki sinun kirjoittamasi teksti on myös minulle niin tuttua.Oma esikoistyttäreni sairastui agressiiviseen willmistuumoriin helmikuussa-98,hän oli silloin 5v10kk.Tauti saatiin taltutettua isolla leikkauksella ja sytohoidoilla,mutta saman vuoden marraskuussa löydettiin metastaasseja laajalta alueelta alavatsasta(levinnyt maksaan ,virsarakon viereen,haiman viereen,paksusuolen ympärille)Maailmani romahti rajummin kuin koskaan aikaisemmin,lapselleni tehtiin toinen iso leikkaus ja rajummat sytohoidot,hänen kuntonsa romahti täysin ja pelkäsimme että hän ei jaksa enää elää,mutta sillä kertaa hän toipui.Rajut hoidot jatkuivat seuraavana vuonna säännöllisin väliajoin,toukokuussa-99 tehtiin autogeeninen luuydinsiirto,tarkoitus oli saada kaikki etäpesäkkeet tuhottua.MUTTA juhannusviikolla saimme kuulla kuvausten tulokset,pesäkkeet ennallaan tai niitä oli tullut myös lisää,maailmani romahti jo kolmannen kerran,se oli myös minulle tieto lapseni kuoleman tuomiosta(lääkärit eivät sitä vielä maininneet)Yritin silti elää mahdollisimman normaalia elämää hänen kanssaan,hänhän sai vielä hoitoja,sisimmässäni tiesin niiden olevan turhia.Lapseni ehti aloittaa koulun,mutta kävi sitä vain n.2kk.,syöpä levisi hänessä hurjaa vauhtia.Syksyllä alkoivat myös kivut koventua ja lääkitys koveni sen myötä,näin sinnittelimme lokakuun puoleenväliin,sitten oli pakko lähteä sairaalaan.Lapseni lääkitystä lisättiin mutta hänen tilansa huononi,hänet siirettiin teho-osastolle 18.10-99.Siellä hän jaksoi vielä elää n.5viikkoa,kuolinpäivänään(19.11-99) hän oli jo vaipunut helpottavaan unimaailmaansa ja kuolinhetki oli hänellä rauhallinen ja kaunis,kaikki rakkaat ja tärkeät henkilöt ympärillä,puhuen hänelle,silittäen häntä,pitäen kädestä kiinni.Kuolevan lapsen kanssa eläminen on hirveää tuskaa,toisaalta pitäisi olla reipas lapsen takia,mutta kuitenkin mieli tekisi huutaa tuskaansa.Pelko on myös asia joka välillä iskee niin kovaa että ei henki meinaa kulkea,silti sitä vain ihmeellisesti jaksaa eteenpäin.
Oman lapsen hautajaisten ajattelua oli minulla myös,ehkä sitä sillä tavoin henkisesti valmistautui tulevaan.Yritin imeä hänestä kaikkea omaan muistiini ja teimme kaikkea kivaa yhdessä hänen kuntonsa mukaan.Valokuvasimme ja filmasimme häntä myös niinkuin kyynel-66 kirjoitti omasta lapsestaan.
Niin kyllä sitä vaan jotenkin ihmeellisesti jaksoi olla reipas lapsen kanssa,sydän tuskaa täynnä.Itkut itkettiin jossain piilossa yksin,viha myös kasvoi omaa elämänkohtaloa kohtaan.
Tuttujen ja sukulaisten tuki on myös tärkeää,jos voisivat jotenkin auttaa,vaikka vain kuunnella.
Kirjoittele takaisin tuntojasi,sekin voi hiukan auttaa tässä vaikeassa elämäntilanteessa.
Myötäeläen kanssasi:Piian äiti
- uusinut neuroblastoomamamma-77
- Re: uusinut neuroblastoomakyynel66
- Re: uusinut neuroblastoomaihmettelevä
- Re: uusinut neuroblastoomamamma-77
- Re: uusinut neuroblastoomaPiian äiti
- Re: uusinut neuroblastoomatiltana
- Re: uusinut neuroblastoomatiltana
- Re: uusinut neuroblastoomaPiian äiti
- Re: uusinut neuroblastoomatiltana
- Re: uusinut neuroblastoomaElämä voittaa
- Re: uusinut neuroblastoomatiltana
- Re: uusinut neuroblastoomaElämä voittaa