Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lapsellani on syöpä

Re: gliooma G2

Heippa!
Tulipa vauhtia asioihin...välillä elämä ei todellakaan anna liiemmin aikaa sopeutua :(
Miten poikanne on ottanut syöpädiagnoosin vastaan? Meillä tyttö ei siitä ollut kovin ihmeissään (kunhan oli eka saanut saanut rauhassa pohdittua, että pappa kun kuoli syöpään, niin...ja sitten kuuli, että lapsilla ennuste on eri, kuin aikuisella, jolla syöpä on löydetty ihan liian myöhään), mutta se tieto, että hoitojen aikana ei voi mennä kouluun ollenkaan, oli shokki. Sitä piti puoli tuntia itkeä oikein kunnolla. Tyttö kun rakastaa koulua ja siellä on kaikki ihanat kaverit, niin siitä luopuminen oli pahin paikka.
Pettymyksiä yleensä mahtuu syöpälasten elämään vaikka kuinka paljon. Juuri, kun mummo tulee kylään, nouseekin kuume ja pitää lähteä kohti sairaalaa moneksi päiväksi antibioottitippaan. Tai kun vihdoin viimein on kotona ja on sovittu, että kaveri tulee leikkimään, niin sitten soitetaankin, että saakos tulla, kun alkoi nuha/yskä tms. - ja eihän tietenkään saa tulla... 8-vuotiaana ei ole kovin kiva elää eristyksissä. Ihmeesti lapset kuitenkin sopeutuvat ja elävät juuri tätä hetkeä niillä voimilla, mitä sattuu olemaan.

Onko teillä muita lapsia? Miten olette ajatelleet työnjakoa: kumpi on pojan mukana? Suosittelen edes eka jaksolle menemistä yhdessä. Toinen toista tukien on edes hieman helpompi olla...
Tosi isosti voimia teidän perheeseen!!!
amj | 23.11.2006 klo 14:55:47