Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lapsellani on syöpä

Re: Vuosi sairastumisesta

Hei Anne ja muut
Meilläkin alkaa olla kohta puoleen (joulun aikoihin...)ensimmäinen vuosi ALL-diagnoosista täynnä, ja niin samanlaisia ajatuksia minullakin. Tyttö voi hyvin ja pienistä nuhistakin on selvitty sen ihmeemmin sairastumatta. Kaikki hoidot on sujuneet aikataulun mukaisesti ja ylläpitovaihe on hyvässä vauhdissa. Silti oman mielen valtaa nyt taas lähes päivittäin kauhea pelko ja epäusko siitä, miten tässä käy. Haluaisi vaan itkeä ja surettaa pienetkin asiat, mitä kaikkea tää tauti tuo tullessaan. Inhottavia rajoituksia ja ikuista varomista ja pelkoa. Lapsi katsoo kirjastoa ja pyytää päästä sinne, leikkipuiston muskariin menee kaverit, mutta me ei... Silti, järjellä ajatellen ne on pieniä asioita sen rinnalla, jos tästä selvitään. Kesä oli onneksi ihana, kun saatiin käydä ulkona jädellä ja kahvilla, talven tulo pelottaa, kun kaikki "sosiaalinen" elämä tapahtuu sisätiloissa, joka on meiltä kielletty. Kesä ja syksy on kympillä olleet tosi raskaita, ystäviä on menetetty ja uusimisia tullut. Onneksi lapsi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä kaikkea. Millään ei nyt jaksa ajatella positiivisesti. Pelottaa se vaihe kun hoitoja kevennetään. Onko kellään muuten kokemuksia randomisaatiosta? Sekin tuntuu ajatuksena tosi kummalliselta. Minkä valinnan sitä sitten osaa tehdä..
Toivon kaikille lämmintä ja pitkää syksyä ja voimia tähän taisteluun!
ALL | 25.9.2006 klo 15:24:34