Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: Sairauden synnyttämiä runoja 2

Kiitos anemonet
Sait silmäni kostumaan. Tämä on herkistävää aikaa. En häpeä tunteilla vaikka olenkin mies. Aloitin runojen kirjoittamisen n. viisikymppisenä, kun lapseni sairastui ja olen kirjoittanut siitä asti n. 15v. Minulla on tuhansia runoja ja olen julkaissut kolme omakustannetta. Olen lukenut runojani, näkövammaisille, eläkeläisille, vanhainkodeissa, koululaisille, grillijuhlissa ja olen myös osallistunut poetry slam runokilpailuihin, sekä muissa pienemmissä tilaisuuksissa.
Tämäkin päivä on ollut hyvä, vaikka katetri vähän ärsyttää. Otin tänään käyttöön 4,5kg: käsipainot. Pakko saada lihaksille liikuntaa, koska olen harrastanut sitä aktiivisesti. Nyt kun on muutaman päivän ollut ilman, niin se levottomuus häiritsee jopa unen saantia.
Mutta seuraava runo.


Minä tiedän

Periksi ei anneta,
sanoi postinjakaja,
kun kahlasi metrin paksuisessa
lumessa.
Ei niin,
sanoi potilas,
kun alapään karvoja ajeltiin.
Antaa unen tulla
ja veitsen lentää
ja ellei muu auta,
niin otetaan sädetykki käyttöön,
mausteeksi solumyrkkyjä
ja hormoneja
ja ellei sekään auta,
niin silloin on aika siirtyä
enkelikuoroon.
Mutta voisi se tapahtua pehmeämmin,
ilman kipua, tuskaa
ja nöyryytystä.
Mutta kaipa sekin on koettava,
että voisimme sanoa,
minä tiedän.
JIL | 22.11.2011 klo 14:58:51