Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Miten kertoa lapsille?

Hei Tarutar

Luin otsikon ja ajattelin tietysti heti pieniä leikki-ikäisiä lapsia ja koululaisia, mutta sinun poikasihan ovat jo nuorukaisia, käytännössä jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä! Hieno saavutus, mutta sehän ei tietenkään vähennä kertomisen tai puhumisen tuskaa.

Jos joskus olet käynyt Lähipiirissä syöpäpotilas -foorumilla, huomaat että aikuiset lapset miettivät siellä keinoja auttaa vanhempiaan, samalla kun ovat omasta jaksamisestaan ja tulevaisuudestaan huolissaan, joten ehkäpä pohtiminen kannattaisi aloittaa siitä, mikä on sinun oma tapasi asennoitua tähän sairauteen: haluatko olla autettava ja autettu vai itsenäinen oman tien kulkija?

Totuus lienee useimmilla meistä jossakin siellä välimaastossa, mutta kun asian selvittää rauhassa ensin itselleen, on sairaudesta helpompaa puhua muillekin. Itse tein lähipiirilleni selväksi, että haluan saada "potea" rauhassa, ja jos tarvitsen apua, niin varmasti myös pyydän sitä. En tehnyt mitään syvälle luotaavia analyysejä kuoleman läsnäolosta, koska suoraan sanottuna en tuntenut kuoleman läheisyyttä, vaikka olinkin huolissani siitä, miten elämä jatkuu. Tämä sama huoli yhdistää nyt Sinua ja poikiasikin, joten sopikaa yhdessä, miten jatkatte elämää sairautesi aikana ja sen jälkeen. Se on sitä päivä kerrallaan -todellisuutta, johon vähitellen totuttautuu kuin mereen - huomatakseen vain, että se meri olikin vain tavallista isompi järvenselkä ja siellä selälläkin oli joku saari - tai useampiakin, mihin rantautua.

Joten elämän jatkuminen, ja miten se jatkuu, on se kysymys mitä poikiesi kanssa palastelet. Seuraava vaihe on tietenkin lupa ja mahdollisuus elää omaakin elämää, mutta siihen pohtimiseen tullaan pitemmän ja vaikeamman polun kautta. Tässä vaiheessa riittää vain se, että lapset tietävät, missä mennään - ei ilman äitiä, vaan äidin kanssa.

Jaksamisia,

T. Karhutar
Karhutar | 19.8.2009 klo 09:03:06