Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Loop -> vaikea-asteinen muutos

Moikka!

Mulla on kanssa ollut oikea hullunmyllykevät. Kaikkea on sattunut ja tapahtunut, ja sitten kaiken päälle sain seulonta-papasta vastauksen, joka järkytti.

Mulla ei ole koskaan ennen ollut mitään solumuutoksia, olen 25-vuotias. Edellisestä papa-kokeesta oli noin 8 kuukautta aikaa. Seulontapapan tulos oli ASC-H ja luokka 3. Menin aivan täydelliseen paniikkiin, kun luin kirjeen. Itkin ja itkin ja itkin. Onneksi mies oli halaamassa ja paijaamassa, ja sanoi, että kaikki menee hyvin. Tämä tapahtui siis maaliskuun lopulla.

Pääsin peruutusajalla kolposkopiaan parissa päivässä. Kaikki meni hyvin, lääkäri oli asiallinen ja vastasi kysymyksiini. Kolmesta kohdasta otettiin koepala, joten se jo indikoi sitä, että muutoksia oli näkyvissä.. Tuloksia sain sitten kuitenkin odottaa ja odottaa. Sanottiin ensin, että tulos on parissa viikossa polilla, mutta lopulta menikin nelisen viikkoa, koska näytteeni oli jouduttu lähettämään lisätesteihin.

Olin ehtinyt lukea kaiken mahdollisen netistä ja kirjoista solumuutoksista ja syövistä. Pää tiedosta turtana tiesin, mikä on pahin mahdollinen juttu, mikä voi olla edessä. Päättelin, että syöpä ei voi vielä olla kehittynyt näin nopeasti, joten todennäköisesti pääsisin säikähdyksellä ja loop-hoidolla.

Ja ihan kuten olin ajatellutkin, tulos oli dysplasia gravis, paikoitellen lähellä jo paikallista syöpää. Polilta soitettiin mulle ja tarjottiin peruutusaikaa leikkaukseen. Olin niin onnellinen ja surullinen samaan aikaan, ettei mitään järkeä. ODOTUS ON NIMITTÄIN MAAILMAN PAHINTA!

Loop-hoito tuntui lämpimältä lehmän hönkäykseltä. Masu oli hieman arkana pari päivää, mutta muuten oli ihan normaali olo. Vuotoa mulla tuli useampi viikko, mutta kaikesta selviää. ME NAISET OLLAAN SISSEJÄ! :)

Nyt sitten elän ihan normaalia elämää ja odottelen syksyllä kutsua kontrolliin. Välillä asia jo unohtuu mielestä ihan täysin moneksi päiväksi. Loopista on nyt noin puolitoista kuukautta aikaa. Ja juoksinpa muuten puolimaratoninkin reilu viikko loopin jälkeen.

Tiedän, että odottaminen on tuskaa. Joka sekunti muistaa vain sen, että voi olla sairas. mitä tapahtuu. apua apua. Normaalin elämän eläminen ei vaan onnistu. Mun neuvoni on, että älkää rankaisko itseänne siitä. Antakaa kehonne ja mielenne levätä ja vaatia huomionsa. Antakaa pyykkien ja tiskien olla hetki, jos ei tunnu siltä, että jaksaisi niitä laittaa. Jääkää kotiin sairastamaan päiväksi. Meidän ei ole pakko olla superihmisiä ihan joka päivä. Mutta pidä huoli itsestäsi, älä jää viikkokausiksi toimettomaksi.

Ja usko itseesi. Usko siihen, että olet sitkeää tekoa, ja selviät ihan mistä vaan, mitä eteen tulee. Meitä on todella monta samassa tilanteessa, joten muista meitä muita, kun tulee heikko hetki. Emme ole sydäntäsi kauempana!

Bambi | 6.7.2008 klo 22:33:49