Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Eikö saisi olla iloinen ja onnellinen? / vinkkejä kiitos

Moi Mimmuska,

Sain tietää sairastavani syöpää toukokuussa tänä vuonna. Laitoin tekstarilla kavereille ja sukulaisille tiedon, koska en jaksanut soittaa kaikkia läpi. Tästä sain yhdeltä kaverilta kauheat sättimiset että ei tuollaista saa ilmoittaa tekstarilla että se on itsekästä ja kauheaa tehdä toiselle. Vastaukseni oli että tottakai se on itsekästä, mutta minulla oli kaikki oikeus olla itsekäs eikä ajatella muita kun itse vielä sulattelin uutista.

Olen ollut koko ajan positiivinen ja iloinen ja avoimesti kertonut kaikille syövästäni, leikkauksesta ja sytostaattihoidoista joissa juuri nyt käyn. Ja jotkut ovat kertoneet minulle että olen omituisen iloinen ja kyllä sä vielä romahdat ja vaikka mitä. No jos romahdan sitten se on sen ajan murhe, mutta minun näkökulmastani sairastuin parhaasenn syöpään, jossa selviytymisprosentti on 93% eli paras kaikista syövistä. En ymmärrä miksi minun pitäisi vain ajatella että minulla on 7% mahdollisuus kuolla, johan ne prosentit on isommat katua ylittäessä tai kotona ollessa....

En tiedä vaikuttaako se että olen ollut ykköstyypin diabeetikko 25vuotta ja minua on peloteltu kaikilla lisäsairauksilla ja kuinka minusta tulee sokea ja jalat menee ja vaikka mitä. Mutta olen koko ajan ajatellut että ensinnäkään minulle ei anneta enempää kuin mitä jaksan ja ei ole vielä annettukaan. Minulla ei ole mitään diabeettisia lisäsairauksia ja minusta syöpä on vain yksi tauti jonka sain ja joka hoidetaan pois.

En siis käyttäytynyt tai käyttäydy "oikein" monen mielestä ja en löydä mistään kanssatovereita jotka olisivat nuorempia (olen 38) ja joiden elämä ei olisi loppu syövän takia. Niin että jos olet sellainen ja kaipaat kaveria tai juttuseuraa ni kirjoita jcjc@luukku.com.

Toivon että kaikki löytävät jotain positiivistakin kokemuksistaan. Se voi olla vaikka se, että kasvaa ihmisenä tai oppii tuntemaan itseään paremmin.

Ja onnittelut kaikille kenen mies on ollut kunnon mies ja tukenut. Minun ei ikävä kyllä kuulu tähän joukkoon, mutta tästäkin löydän positiivista, koska nyt olen nähnyt millainen hän on kun tukee ongelmia ja tiedän etten halua olla tuollaisen ihmisen kanssa, joka hylkää minut kun jotain tapahtuu eli avoero on minulla edessä, mutta se ei ole mikään loppu vaan uuden alku.
JC | 16.12.2008 klo 15:45:08