Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
valituksien teko ja toisen lääkärin mielipide, Perjantai oli TODELLA huono päivä.
Siis menin eilen aamulla lääkärin ultraääni tutkimukseen, ja oli ihana ihminen mukana tukihenkilönä. Hoitaja ohjasi meidät huoneeseen, jossa riisuuduin ja odotimme lääkäriä saapuvaksi.Hetken päästä lääkäri saapuikin, ja tylysti ilmoitti että "mene tuohon makaamaan, vasen käsi ylös." menin makaamaan ja nostin vasemman käden. Lääkäri ruittasi ultrageeliä tissin päälle kuin ketsuppia, ja alkoi ultrata, jos sitä siksi voi kutsua. Järkyttävän kovakouraisin ottein, ja nopein liikkein hän telasi laitteella rintaa, sohi vähän sinnetänne, ja sanoi "ei täällä mitään ole" ja määräsi tylyllä äänensävyllä nostamaan oikean käden.
Nostin oikean käden, ja sanoin, että tuntuu vähän ikävälle tuo, kun painaa niin lujasti ja kovakouraisesti... "tämä tuntuu tältä" oli lääkärin vastaus.
Sama kohtelu aralle oikealle rinnalle, nopeat telaavat liikkeet sinnetänne, pikainen tsekkaus ja ilmoitus "ei täälläkään mitään ole"
hän laittoi mun rinnuksille kasan paperia, ilmoitti tutkimuksen olevan ohi, ja kääntyi lähteäkseen... Tässä vaiheessa sekä minä, että mukanani ollut tukihenkilö, sekä hoitaja oltiin kaikki monttu auki, mikä ihmeen tutkimus tää tällänen oli olevinaan??
Sanoin, että "kun tuo patti tuossa oikean rinnan ja kainalon kohdalla nyt kuitenkin näkyy ja tuntuu melko selvästi, ja se todella on ollut vaivaksi ja arka, niin että pakko siellä jotain on olla.." lääkärin vastaus oli hyvin tyly ja kylmä "ei tolla laitteella ainakaan mitään kummallista siellä näkynyt, ehkä se on jotain kudosta."
Niin, jotain kudosta... Hemmetti! Ei kelpaa vastaukseksi, "jotain kudosta", kun asia on fyysisesti todellinen ja olemassa oleva ongelma, josta haluan eroon.
Raivostuttavaa kohtelua, todellakin jäi sellainen olo, että koko tutkimus oli juosten kustu ja vähän mietin oliko lääkäri ihan kunnossa itsekään.
Edellisellä kerralla kun kävin viime syksynä ultrassa rintojen osalta, lääkäri oli hyvin ystävällinen ja otti huomioon sen, että minua hieman pelotti ja olin epävarma. Hän kertoi kokoajan, mitä teki, ja käänsi jopa ultrakojeen näytön niin että mun oli mahdollista nähdä, mitä siellä näkyy. Hän kertoi, mitä siellä näkyy, missä on rintarauhasen eri osat, kuten normaalit rinnan kudokset ja hän liu'utti ultrakojetta rinnan päällä rauhallisesti ja tasaisesti, tarkastellen huolellisesti joka kohdan. Tullessaan kyhmyn kohdalle, hän huomasi sen heti, ja jäi tarkastelemaan sitä. (tämä eilinen ultraajaihme ei pysähtynyt sen kohdalle, vaikka se edelleen on siinä täsmälleen samalla kohdalla, minne sen jätimme vuosi sitten, joten se kertonee jo ultraajan huomiointikyvystä jotakin! Sillä tein juuri havainnon: Mikäli sama lääkäri olisi ultrannut minut viime vuonna, ja leikitään hetki että hyvänlaatuinen kasvaimeni olsikin ollut pahanlaatuinen, tämän päiväisen tutkimuksen perusteella, minun syöpäni olisi jäänyt huomaamatta, ja koska olisin joutunut taas odottamaan tai tyytymään tähän vastaukseen, olisin syövän armoilla, ja todennäköisesti se huomattaisiin vasta sitten, kun se olisi levinnyt niin, että aiheuttaisi muita oireita joiden perusteella se löydettäisiin.) Aika paska kämmi mun mielestä, sillä hänen olisi kuulunut huomata se, jotta olisin voinut kertoa sen todellisen laadun, sekä historian sen takana.
Ultrakuvassa se viimevuotinen pahkula näkyi selkeästi valkoisena kohtana, ja hän selitti että se johtuu siitä että se kudos on tiiviimpää, kuin muu rinnan normaali kudos. Hän päätyi ottamaan tiiviimmästä kudoksesta koepaloja ja sen katselu ultrakoneen näytön kautta oli vähintäänkin mielenkiintoista. Kun näin kokoajan, mitä tapahtuu, ja sain selityksen kaikelle mitä missäkin on, niin olin rauhallisempi eikä koko tutkimus tuntunt enää niin pelottavalta. Jäljelle jäi vaan se tuskallinen piina odotella niitä tuloksia.
Tutkimus kesti kaikkiaan noin 45min.Eilinen tutkimus kesti korkeintaan 10 minuuttia, josta iso osa oli siinä kun minä riisuin, ja lopuksi kuivasin ja puin päälleni.
Olen edelleen yhtä epätietoinen ja hämilläni ja todellakaan en jätä asiaa tähän. Aion valittaa lääkärin kohtelusta, huonosta asiakaspalvelusta ja tilannetajusta, ja tukimuksen laadusta, tai oikeammin sen puutteesta. Ensin johtavalle lääkärille Kätilöopistolla, ja jos siihen ei reagoida, niin potilasasiamiehen kautta saan asialleni pontta jota ei kukaan voi olla huomaamatta.
Haluan toisen lääkärin mielipiteen ja haluan selityksen sille, mikä tuo patti on. Kuten tänään olen todennut jo useampaankin otteeseen, minulle on aivan yksi lysti, onko siellä radio-ohjattava helikopteri, normaalia kudosta, vai syöpä, mä haluan että se poistetaan, tavalla tai toisella. Se on fyysinen haitta, aristaa ja painaa, sekä henkinen ongelma, kun en tiedä mistä se johtuu, niin tietysti hypin seinille!
Paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Valitettavasti joudun kuitenkin siitä maksamaan normaalin poliklinikkamaksun verran, vaikka nyt en ole hullua hurskaampi.
Maanantaina mulla on sitten asiaa terveyskeskukseen, kun alan metsästää oikeuksiani turvaavia paperilappusia ja parjaamaan yhtä hiton huonoa röntgenlääkäriä Kättäriltä!
että sellasta...
- valituksien teko ja toisen lääkärin mielipide, Perjantai oli TODELLA huono päivä.poppana