Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: AHISTAA!!

Lähes jokainen rintasyöpäpotilas joka on käynyt läpi rankat hoidot kokee jonkin asteisen masennuksen jossain vaiheessa. Itselläni tuo masennus tuli noin ensimmäisen vuositarkastuken jälkeen. Pikkuhiljalleen paheni vaikka yritin taistella vastaan. Kävin syöpätautien klinikan psykohoitajalla ja rintasyöpäpotilaiden kuntoutuksessa. Kuntoutuksessa psykologi totesi lievän masennuksen ja myöhemmin psykohoitaja totesikin jo keskivaikean masennuksen. En kuitenkaan itse halunnut masennuslääkkeitä enkä muutakaan rankkaa masennusrumbaa vaan halusin taistella tuosta masennuksesta ulos omin tavoin. Suuri apu oli ystävissä, syöpäystävissä erityisesti, joille pystyi purkaa yhä uudelleen ja uudelleen kokemuksia ja kipeitä asioita. Lisäksi pidin kiinni liikunnasta, ulkoilusta ja kunnon kohotuksesta. Niinpä tuo masennus rupesi kun rupesikin talttumaan. Nykyisin voin ihmaan hyvin. Ei enää itketä, ei ahdista ja nukunkin yöni kun pieni lapsi.

Haluan tällä kertoa, että ole aktiivinen ja etsi juuri sinulle sopivat avut ja konstit. Jotkut tarvitsevat avuksi lääkkeitä, psykologia, ystäviä, vertaistukea, perhettä, kela kuntoutuskursseja tai jotain muuta. Eli kokeile ja etsi itsellesi sopivia asioita, mutta älä jää yksin. Masennus ei ole kiva kaveri, siitä pitää päästä eroon. Nykyisin masennus on niin tuttu ongelma, ettei sitä tarvitse hävetä vaan voit hakea apua rohkeasti.

Voimia teille kaikille masennuksesta kärsiville, kyllä te selviätte, mutta teidän pitää olla aktiivisia. Itse olen miettinyt, että sekin oli osa parantumisvaihetta tästä syöpärumbasta. Kyllä parantumiseen tarvitaan hurjasti aikaa, kun ajattelee sekä fyysistä, että psyykkistä kuntoutumista. Onneksi en tiennyt tästä etukäteen. Olisin ollut aivan kauhuissani jos olisin ymmärtänyt mitä tämä kaikki tuo tullessaan silloin kun sain diagnoosin.

Syöpä tuli ja meni, mutta se jätti pysyvän jäljen. Tämänkin jäljen kanssa on kuitenkin ihan hyvä elää, kunhan vaan antaa itselleen tarpeeksi aikaa kuntoutumiseen.
kesätuulahdus | 10.4.2012 klo 22:33:03