Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Usko parantumisesta koetuksella..

Hei Päppä, Mummo46 ja muut kanssasisaret!
Kirjoitan pitkästä aikaa, vaikka tosin olen käynyt täällä välillä lukemassa viestejänne.
Jotenkin sitä vaan on niin väsynyt ja masentunut, ettei ole jaksanut kirjoitella. Isänikin nukkui pois yllättäen helmikuun kymmenes päivä, eli hänen ja äitini välille jäi noin kaksi vuotta, siitä kun äitini kuoli, eikä isäni siitä koskaan toipunut, hän vain odotti, että pääsisi äidin luokse.
En osaa oikeen edes itkeä enään, olen niin väsynyt.
Minulla on vielä kontrollikäyntejä kaksi vuotta, eli viimmeisestä hoidostani on nyt kohta kulunut vuosi.
Kontrollikäynnit ovat olleet ihan ok, eli kaikki näyttää siinämielessä hyvältä, vaikka kipua on ilmaantunut vasempaan lantioon ja välillä tulee ajoittain verta ulosteen mukana aika reippaasti. Lantioon tehtiin mangeettikuvaus ja on myös tehty paksunsuolentähystys, mutta mitään ei ole löytynyt.
Lääkärini meinas, että se voipi johtua sädetyksestä ja joskus niitä joudutaan jälkeenpäin hoitamaan, mutta en muistanut kysyä, että miten se tapahtuu.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, että pysytisi unohtamaan sen syövän, kun aina mennessäni pesulle tai veskiin, niin arvetkin siitä muistuttaa.
Minä olen tullut niin pessimistiseksi kaiken suhteen, etten usko enään mihinkään mitä minulle sanotaan.
Eihän minun kohdunkaulansyöpäänikään etsitty heti, vaikka oireet oli ihan selvät, pidettiin vaihdevuosioireena ja syötettiin antibiottia. Itse kyllä tunsin ja tiesin, ettei kaikki ole kunnossa.

Olen Päppä pahoillani ystäväsi menetyksestä, sillä tiedän miltä se tuntuu.
Olen itse kokenut ihan saman viimme syksynä. Me tutustuimme sairaalassa ja sen jälkeen meistä tuli lohduttajia ja hyviä ystäviä, soittelimme usein, sekä hän ja hänen miehensä kävivät meillä kylässä. Meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia, kunnes hetkessä kaikki loppui, vaikka piti lääkärin mukaan olla toivoa parempaan.
Jaksamista ja lämpimiä halauksia kaikille, yritän taas kirjoitella, kun mieleni edes vähän nousisi, sillä ei tällänen ole kivaa luettavaa kenellekkään, sillä iloistahan se täytyisi olla, jotta jaksamme eteenpäin. Suruthan tulee kun on tullakseen, ilman odottamatta, joten tsempataan!
syöppis | 29.3.2008 klo 14:27:09