Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Usko parantumisesta koetuksella..

Suoraa puhetta, Päppä. Koen itsekin olevani joskus niin hit0n väsynyt tähän 'taisteluun' (kuten niin ylevästi usein sanotaan). Tämä syöpä vie mennessään todella, mikäli sille päälle sattuu, mielestäni.

Mistähän sitä ymmärrystä saisi, kun hoidot ei oikein tehoa? Vuodesta toiseen hoitoja; välillä (kuviteltua) hyvää oloa, mutta sisällä on paha olo, pelko ja turhautuminen.

Ystäväsi oli niin nuori ja entäs pieni tyttönen, joka jäi nyt ilman äitiä. Ai ai, kun tekee pahaa ihan. Miksi, miksi?? En tuntenut henkilöä, mutta hänen kohtalonsa satuttaa minua.

Olet ollut hyvä tukija, Päppä, kävit katsomassa ystävääsi usein. Varmasti hän vaistosi huolenpitosi ja oli kiitollinen avustasi.

Olen myös menettänyt syöpäystäviäni (munasarjasyöpään kuusi), siinä menee aina viikoiksi oma elämäkin sekaisin. Ajatukseni jäävät pyörimään tähän sairauteen ja niihin ystäviin kuinka hän ja hänkin iloitsi hyvistä uutisistaan ja sitten tulikin äkkiä takapakkia. Kuinka joku oikein pyysi rukoilemaan, että pääsisi pian pois. Usein viimeiset viikot ovat olleet todella raskaita. Joku mennyt äkkiä ja joku toinen odottanut kauankin. Emme voi tietää, miten meille käy. Toivoa vain. Ja uskoa.

Jospa sinäkin, Päppä, pääset taas pian arkeen kiinni, sillä elämä jatkuu joka tapauksessa. Koetahan jaksaa.

amh | 26.3.2008 klo 12:07:36