Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Rintasyöpä

Hei kylmätarhankukka

Olet rohkaistunut kirjoittelemaan, ja se on hyvä asia, koska näin saat aikasi kulumaan paremmin, eikä tarvitse potea yksin. Suosittelen käymään myös rintasyöpäyhdistyksen sivuilla, sillä siellä meitä kohtalonsisaria on todella paljon ja tsemppihenkki on ihan mahtava!

Olen sairastanut rintasyövän 2007 keväällä, ja saanut ns. parantavat hoidot, vaikka ennuste surkea olikin. Niin kuin Sinäkin, olin ensimmäisen tipan jälkeen 5 vuorokautta antibioottitiputuksessa, ja se oli ehkä sen kierroksen surullisin ja synkin hetki. En ollut mitenkään erityisen huonokuntoinen sitä ennen, mutta Neulasta- ja Taxotere -kivut nuijivat minut maahan, ja ripulikin virutti aika kuiviin. Mutta siellähän sitä sitten oli aikaa ajatella ja toipua, paitsi että karkoitin synkeät ajatukseni ahmimalla dekkareita. "Murha laitumella" ja sitä rataa:D

Lapset olivat silloin vielä pieniä, eivätkä ne kovin isoja ole vieläkään, alakoululaisia nykyisin. Olin suosiolla sairaslomalla tuolloin, ja se oli ihan viisas ratkaisu, koska näin sain palautettua itseni aina seuraavalle sytotipalle ja rauhassa antaa aikaa myös perheelle. Eli sitä ensimmäistä sisätautiosastokeikkaa lukuunottamatta selvisin aika hyvin hoidoista kolmen viikon välein, kunnes viimeinen CEF-tippa siirtyi korvatulehduksen takia.

Sädehoitojen aikaan selkä alkoi vaikertaa päivittäisistä pitkistä automatkoista, mutta se oli vain sitä yleistä kivulloisuutta heti hoitojen jälkeen. Vähitellen liikuntaa lisäämällä ja aluksi tulehduskipulääkkeiden avulla pääsin nykyiseen kuntooni, joka on ehkä jopa parempi kuin ennen
diagnoosia ja syöpähoitoja. Kolme vuotta tulee kohta puoliin täyteen diagnoosista.

Tätä nykyä teen kaikkia asioita mitä ennenkin, vaikka ensin pelkäsin, pystynkö koskaan jatkamaan harrastuksiani. Eikä tämä kokemus lapsiinkaan mitään suurempia traumoja jättänyt, ja he ovat hyväksyneet nykyisen olemukseni ihan täysin. Tietenkään kroppa ei ole samanlainen näiden operaatioiden ja hoitojen jälkeen, mutta uskomattoman hyvin voimat ja liikkuvuus ovat palautuneet.

Tulevaisuudestahan en tietenkään tiedä, mutta jokainen hyvä päivä otetaan tyytyväisyydellä ja ilolla vastaan!

T. Karhutar
Karhutar | 13.4.2010 klo 18:49:39