Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Äidin masentuneisuus ja auttaminen
Hei!Äitini 61v sairastaa munatorven syöpää. Olen joskus kirjoitellut äidin kuulumisia jollain osastolla.
Sairaus havaittiin keväällä 2010 eli yli 1,5v sitten. Sytostaattihoidot ovat jatkuneet yhtäjaksoisina siitä lähtien. Käytössä on nyt muistaakseni viides eri lääkitys, Hycamtin. Aiemmista vaihtoehdoista on tullut voimakkaita sivuoireita (pahoinvointi, neuropatia, makuaistin menetys, iho-oireet) ja myös allergista reaktiota, jonka vuoksi yksi lääke (muistaakseni karboplatiini) piti lopettaa. Myös keuhkokuumeen äiti on sairastanut, samoin veritulpan ja polven kuluman.
Viimeisimmät lääkkeet eivät ole toimineet, vaan marker-arvo on noussut niiden käytön aikana. Tällöin syöpä on päässyt leviämään. Jo todettaessa se oli levinnyt vatsaonteloon ja nyt ilmeisesti tuota on tapahtunut taas, koska askites-nestettä kertyy jälleen useita litroja viikossa. Äiti on joutunut ottamaan takaisin dreenin vatsaan, mikä käytännössä rajoittaa hänet kotiin, koska dreeni lähtee helposti irti.
Äiti on aina ollut hyvin elämänpositiivinen ihminen, mutta viime aikoina hän on selvästi tullut alakuloiseksi. Hän nukkuu paljon eikä saa syödyksi, osin makuaistin puuttumisen vuoksi, toisaalta myös kertyvä askites aiheuttaa pahoinvointia. Selvästi äitiä huolettaa tuleva ja toisinaan hän joissain lauseissa mainitsee esim. että "en minä näitä kirjoja enää koskaan lue, voin lähettää ne sinulle".
Äiti asuu isäni ja veljeni kanssa, muita ihmisiä hän ei käytännössä tapaa. Itse asun toisella puolella Suomea ja tapaamme harvoin, viimeksi syyskuussa. Meillä on monta lasta, joten vierailut on hankala järjestää etenkin kun äiti on huonossa kunnossa. Meille kyllä voisi tulla, mutta talvelle sovitut vierailut on estänyt meidän perheen sairastelu ja sitten tuo dreeni. Olisimme itse vuorostaan menneet sinne vierailulle joululomalla, mutta äiti sanoi, ettei jaksa ottaa vastaan.
Ymmärrän hyvin äidin alakulon, sillä ei elämä tällä hetkellä varmasti herkkua ole. Sivuoireet, etupäässä tuo dreeni, makuaistin menettäminen ja vaikea neuropatia, ovat siis tehneet elämästä sietämättömän, ikään kuin vieneet siitä kaiken mikä on elämän arvoista. Lisäksi tuntuu että taudin taas levittyä äidin on vaikea enää nähdä syitä, miksi jatkaa taistelua, kun se on kuitenkin niin helposti hävittävissä. Viime pahoinvoinnin aikana hän sanoi useasti, ettei jaksa enää näitä pahoinvointeja, ja isä kertoi äidin puhuneen että haluaisi jo lähteä. Pahoinvoinnin jälkeen hän hieman voimaantui, mutta tuo dreeni on taas masentanut äidin.
En tiedä mitä tehdä, miten piristää äitiä ja auttaa jaksamaan... Ehdotuksia? Äiti on huono puhumaan vaikeista aiheista, teeskentelee ettei kuule tai vaihtaa puheenaihetta.
Hänellä on yksi syöpää sairastanut sisko, jonka kanssa kuulemma puhuu, mutten tiedä kuinka paljon. Muut sukulaiset jotenkin välttelevät yhteydenottoa. Kaukana kaikki asuvatkin, lähimmät n. 200km päässä. Vieraisille vanhempani eivät ketään muuta kuin meidän perheen halua, kun "pitäisi siivota" jne.
Millaisin keinoin teitä tai teidän läheisiänne on piristetty?
Entä millaisia keinoja voisin tarjoa äidille, jotta hän saisi käsiteltyä pelkojaan, ahdistustaan ja masennustaan? Olen miettinyt, jos ostaisin ja postissa lähettäisin vaikka maalausvälineet...
Sitäkin mietin, olisiko tuolla Helsingin seudulla jotakin hyvänluontoista "kerhoa" syöpäsairaille? Esim. käsityökerhoa? Jotain sellaista mietin, jossa saisi olla sellainen kuin on kenenkään katsomatta, mutta ei kuitenkaan puhuttaisi syövästä vaan muista elämän asioista. Äiti pelkää vouhotusta ja sureskelua, eikä hän koskaan ole mitään kerhoja harrastanut, mutta kylläkin hän on hyvin sosiaalinen ihminen. Hän on elänyt aina työn kautta ja ehkä siksikin pudonnut nyt vähän tyhjän päälle, kun ei työtä enää ole. Ystäviä hänellä on hyvin vähän, jos lainkaan.
En tiedä, kauanko äidillä on aikaa - ei ole mitään käytännön tietoa syövän nykytilanteesta, muuta kuin että oireista voi päätellä sen levinneen vatsaontelossa. Kuitenkin tuntuu siltä, että oli aikaa vähän tai paljon, sen soisi olevan onnellisempaa kuin nyt on.
- Äidin masentuneisuus ja auttaminenAnna Anonyymi
- Re: Äidin masentuneisuus ja auttaminenDicentra spectabilis
- Re: Äidin masentuneisuus ja auttaminenAnna Anonyymi
- Re: Äidin masentuneisuus ja auttaminenMagdalan Maria