Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Viluttaa
Hei kaikille,Nyt kun olen näitä viestejä eri syöpäfoorumeilla seurannut, niin olen miettinyt sitäkin, tarvittaisiinko systemaattisempaa ohjausta oireiden omatoimiseen seurantaan? Vähän samaan tapaan kuin naisia nyt neuvotaan rintojen omatoimiseen tarkkailuun. Syöpäyhdistykset ja potilasjärjestöt tekevät hyödyllistä työtä julkaisemalla potilasoppaita, mutta niissä on kovin vähän tietoa elämästä syövän jälkeen.
On ihan selvää, että suhtautuminen omaan ruumiiseen ja kipuun muuttuu tämän sairauden mukana, ja että kehon omatoiminen tarkkailu ja siitä luopuminen vuorottelevat toipumisen aikana. Jos prosessia voisi jotenkin helpottaa, niin sillä että olisi joku tietty ihminen, jonka luokse voisi turvallisesti vaikka puolen vuoden välein mennä, ja siinä yhdessä haastellen ja välillä haastatellen käytäisiin läpi ne eri tuntemukset joita omassa kropassaan on edellisen seurantakäynnin jälkeen havainnut. Tämän jälkeen, jos on tarpeellista, ohjattaisiin lääkäriin ja/tai jatkotutkimuksiin.
Vertaan tässä hoitojen läpikäymistä vähän kuin urheilusuoritukseen, jonka jälkeen kaikkia kiinnostaa "miltä nyt tuntuu". Toipumiseen on hyvä varata aikaa, mutta se ei voi olla sitä ihminen jätetään ilman informaatiota ja psyykkistä tukea. Luottamus omaan terveyteen, omaan ruumiiseen pitää rakentaa uudelleen, ja siihen tarvitaan apua, kuka enemmän, kuka vähemmän. Itsekään en tiennyt kivusta mitään, ennen kuin tutustuin tähän sairauteen, ja vieläkin ihmettelen monia asioita itsessäni, osaamatta sen enempää niitä kuvata.
Olen tutkinut, en kovin systemaattisesti, Kelan tarjoamaa kuntoutusta, mutta lähtökohtaisesti jokin on pielessä, jos tavoitteena on "parantaa rintasyöpäpotilaan heikentyneitä psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia taitoja" sekä "valmiuksia selviytyä toimintaympäristössään mahdollisimman täysipainoisesti". Rintasyöpä ei ole pään, ei "jalkojen" eikä "sydämen" sairaus, vaan se kohtaa ihmiset riippumatta siitä, mitkä hänen taitonsa ja sosiaaliset verkostonsa ovat. Välttämättä ne eivät edes heikkene, vaan päinvastoin huomaan monesta kuoriutuvan empaattisen ihmisen ja aidon taistelijan, jolla on takanaan iso läheisten ja ystävien joukko. Joten jos tätä lähtökohtaa voisi kunnioittaa, saattaisi kuntoutuskin olla erilaista.
No, en ruodi tätä enempää, kun en asiaa sen enempää tunne, mutta en usko että piirtäminen taikka vesihieronta auttaisivat minua huolehtimaan itsestäni paremmin. Hyötyä olisi enemmän joistakin pysyvistä ja luotetuista suhteista asiantuntijoihin ja siitä että tätä verkostoa olisi riittävästi saatavilla. Asiantuntijanhan ei aina tarvitsisi olla lääkäri, vaan kyllä sopivasti koulutettu erikoissairaanhoitajakin käy.
Ja Tasselle kommenttina: samanlaista se on muuallakin ensiavussa. Ennen kuin minut otettiin kesällä loma-aikaan sisätautiosastolle sisälle, vietin aikaa vyöruusu- ja aidspotilaan kanssa. Kumpaakaan en saanut, mutta kieltämättä tuli vähän epämääräinen olo. Osastolla kukki samassa huoneessa kaksi ruusua, mutta onneksi olin sen verran huonossa kunnossa etten ehtinyt tehdä likeisemmin tuttavuutta;). Olihan näitä pöpöjä riittämiin omassa verenkierrossanikin.
T. Karhutar
- ViluttaaKarhutar
- Re: ViluttaaKarhutar
- Re: ViluttaaKissa
- Re: ViluttaaKarhutar
- Re: ViluttaaKissa
- Re: ViluttaaKarhutar
- Re: Viluttaausva
- Re: ViluttaaKarhutar
- Re: Viluttaatanssityttö
- Re: ViluttaaKarhutar
- Re: Viluttaatanssityttö
- Re: ViluttaaKarhutar
- Re: Viluttaatähtitaivas
- Re: Viluttaakutri
- Re: Viluttaahannakaija
- Re: Viluttaatasse
- Re: ViluttaaKarhutar
- Re: ViluttaaTalvio
- Re: Viluttaatanssityttö