Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Riitta47, Katjusmaaret ja Anskuli - mitä teille kuuluu????

Hei Gugi ja kaikki muut kanssakulkijat!

Olipa mukava nähdä että joku muistaa vielä minut! Olen tosiaan myöskin käynyt täällä enää harvoin, koska yritän saada syöpää pois korvien välistä.

Minulle myöskin kuuluu todella hyvää ( ja taas pitää lisätä että ainakin tällähetkellä). Se on vain niin viheliäinen kanssa matkustaja tuo syöpä ettei sitä uskalla uskoa tähän hyvään täysillä, vaan se pelko on koko ajan takaraivossa.

Minulla on taudin toteamisesta kulunut nyt reilu 3 vuotta.Viimeiset sytostaatit sain 8/2012 ja uusimisen esto hoito eli Avastin loppui 11/2013. Nyt olen menossa 30.11 ensimmäiseen kontrolliin !!!!!!!

Minun tarinaani seuranneet muistavat kuinka epätoivoinen oli tilanteeni melko pitkäänkin, mutta sieltä sitä vaan ollaan rämmitty. Kaikenkaikkiaan kävin tiputuksissa 3viikon välein melko tarkalleen 3vuotta !!! Kysyin lääkäriltäni onko mahdollista ettei tautini ollenkaan uusisi ja hän vastasi että on se mahdollista. Kysymykseeni koska voi olla henkästä helpotuksesta hän vastasi että 10 vuoden päästä ! Eli ei ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia elämään päivä kerrallaan ja sietämään epävarmuutta.

Mutta onhan tämä ollut ihanaa kun ei enää tarvitse ravata 3 viikon välein tiputuksessa ja jännittää syöpämerkki aine vastauksia. Tosin se jännitys on kyllä aivan kauhea kun kontrolli päivä lähenee!!!!
En kestä ajatusta että tämä ihanuus loppuisi.!!! Olen siis palannut työ elämään, mutta en vuorotyöhön vanhustenhoitajaksi, vaan päivätyöhön koululle kouluavustajaksi ja iltapäiväohjaajaksi. Teen lisäksi 30h/vko, niin ei ole aina aikasia aamuheräämisiä, koska ajoittain tuo uni ei meinaa tulla. Jalkojen iho ei ole vielä kokonaan toipunut xelodan jäljiltä, mutta mahdollistaa jo kunnon lenkkeilyn, mistä nautin suunnattomasti.

Ihana kuulla kuulumisiasi Gugi! Toivon kaikille voimia ja uskoa siihen että tavoitteet on mahdollista saavuttaa! Itsekkin yritän kovasti tsempata itseäni katsomaan vahvasti vaan tulevaisuuteen ja pyyhkiä äkkiä mielestä kaikki sinne pyrkivät kauhukuvat... Se ei ole aina helppoa, mutta se on ainoa keino selviytymiseen, jos antaa pahoille mielikuville vallan ne vie mennessään.

Joten kaikki käännetään katse kohti tulevaa kesää ja aurinkoa!

riitta47 | 11.1.2014 klo 14:37:41