Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Taitaa olla syöpä!

Uskoisin, että alku tieto on kaikille hirvein kokemus. Sana syöpä tietää meistä taka-ajatuksissa kuolemaa, johon sinäkin viittasit kirjoituksessasi. Nykyisin olen huomannut, että kaikki eivät sittenkään kuole vaan usein puhutaan jopa parantumisesta. Hoidot on siis kehittyneet kamalasti. Hoitojen kehittyminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö tukka lähtisi, leikkauksia olisi ja monia kipuja, pahoinvointeja ym. Niihinkin on onneksi helpottavia lääkkeitä. Itselläni on eri syöpä kuin sinulla. Diagnoosin sain helmikuussa ja maaliskuussa olin jo leikkauksessa. Huhti-toukokuussa alkoi sytostaattihoidot jolloin hiukset lähtivät. Kipuja, paineita, pelkoa, itkua, oireita ym. on ollut vaikka kuinka. Voin vaan sanoa, että näiden rinnalla on ollut monta mukavaa elämisen päivää. Eli elämä jatkuu! Sytot loppuu aikanaan ja silloin alkaa uuden tukan kasvun, elämän, oireettomuuden ym. aika. Tämä on rankka sairaus oli se syöpä missä vaan, mutta kyllä sinä kestät.
Itse olen jopa käynyt hoitojen välissä töissäkin. Kuulun niihin, jotka haluavat tuntea ja kokea konkreettisesti, että elämä jatkuu ja elämä on muutakin kuin sairastamista.

Alkuhämmennykseen kannattaa ottaa apua vastaan. Syöpäjärjestöiltä saa tukihenkilöitä, lääkäriltä rauhottavia, unilääkkeitä ym. Lisäksi on psykohoitajia, kunhan nyt ensin saat diagnoosisi. Jokainen odotuksen aika on kamala, senkin tiedän ja tietää kaikki jolla on syöpä. Itseäni auttoi mm. päiväkirjan kirjoittaminen, lukeminen. Luin kirjoja samantyyppistä syöpää sairastavista. Toki aina kun kirjoitin tai luin myös itkin ja samaistuin. Mietin myös kuolemaa niin kuin me syöpää sairastuneet varmaan kaikki mietimme ainakin jossain vaiheessa. Itku ei ole mielestäni pahasta. Kun itkut on itketty niin nykyisin pystyn keskustelemaan ihan rauhassa sairaudestani ja peloistani. Kuolemakin on muuttanut jotenkin merkitystä mielessäni. Asioita pitää siis käsitellä.

Toivotan valtavasti voimia sinulle!
kesätuulahdus | 17.8.2010 klo 14:42:47